Madeline Ashton (Meryl Streep) ja Helen Sharp (Goldie Hawn) vihaavat toisiaan kuin myrkkyä. Ernest Menville (Bruce Willis) on taas heidän keskeisen kaunansa välikappale ja aikoinaan hän valitsi Madelinen. Aikaa kuluu ja ihmiset muuttuvat ja pahasti rupsahtavan Madelinen ja yhtä pahasti juoppoutuneen Ernestin eloon paukahtaa haamu joka näyttää yhtä hehkeältä kuin ennenkin. Siitä alkaa melkoisen värikäs ihmissuhdesoppa, mikä muuttuu suorastaan kauhistuttavaksi kilpakumppanien päästessä sovintoon. Valitettavasti Lisle Von Rhumanin (Isabella Rosselini) varoitukset ovat hyvin perusteltuja.
Robert Zemeckis ohjaa romanttisen lähtökohdan omaavan komedian mihin liittyy myös hienoista murhamysteerin rakentamista. Jahka tarinan liikuttavana tekijänä olevan juoman vaikutukset tuodaan ilmi muuttuu sävy suorastaan makabeeriksi slapstickiksi. Lisäksi esiin napautetaan lattea havainto ikuisen elämän varjopuolista. Lyhyesti sanoen karmaiseva ilmiö käsitellään mustalla huumorilla ja kehittyy äärimmäisen irvokkaaksi.
Meryl Streep on loistava rappeutuvana Madelinena joka riemuitsee uudesta kauneudestaan suuresti. Valitettavasti hän on päällekäyvä pirttihirmu ja pitkävihaista sorttia. Goldie Hawn vaikuttaa huomattavasti miellyttävämmältä tapaukselta, mutta faktojen paljastuttua tulee ilmi katkera kaunankantaja. Bruce Willis on totuttu näkemään toimintasankarin rooleissa ja Ernest Menville on tyylikäs osoitus hänen todellisista taidoistaan olemalla kaikkea muuta. Neuroottinen, epävarma ja juoppo Ernest on helpolla pompoteltavissa oleva mitättömyys joka möhlii lähes kaikessa, mutta hänestä löytyy yllättävää rohkeutta. Koska yksikään pääroolien kolmikosta ei ole äärikarismaattinen, niin sivuroolin on kaapattava show haltuun aina näkyessään ja Isabella Rosselini riittää yksin siihen.
Ilman erikoistehosteita ei kuolemattomuuden varjopuolia voida näyttää ja ne tuodaan esille upeasti. Tom Woodruff ja Alec Gillis johtavat erikoistehosteryhmää, joka luo groteskit ruhjoutumiset inhottavaan elämään. Vartalon läpi menevä reikä, spagettimaiseksi hajonnut niska ja muut vammat ovat kuitenkin pelkkiä työkaluja näyttelijöiden apuna.
Äärimmäisen inhasta aiheesta Zemeckis puristaa pikimustan komedian. Tekninen toteutus on loistava, näyttelijät yhtä loistavassa vedossa ja mukana on upeita kohtauksia, mutta tarinan loppu on hieman hätiköity.
