Inception on ensimmäinen Christopher Nolanin elokuva, jonka mies on käsikirjoittanut täysin omasta takaa, eikä elokuva siis perustu mihinkään romaaniin, sarjakuvaan taikka ole remake. Herran uutukainen kertoo Leonardo DiCaprion esittämästä Cobbista, joka työkseen seikkailee ihmisten unissa yhdessä Joseph Gordon-Levittin esittämän Arthurin kanssa. Cobbilla on kuitenkin enää yksi viimeinen tehtävä jäljellä, jonka mies haluaa suorittaa päästäkseen vihdoin takaisin kotiinsa. Pian katsojalle alkaa selkeämään (tai sitten ei…) Nolanin mielikuvituksellisessa maailmassa luotuja ideoita ja niiden kautta sitäkin monimutkaisempia, sekä yksityiskohtaisia juonikoukeroita unien loputtomassa maailmassa.
Otsani rypistyi elokuvan alussa ja rypyt sen kun paisuivat lopputekstien pamahtaessa ruutuun. Ajateltavaa, sekä mysteereitä elokuva siis tarjoaa unien sekoittuessa keskenään ja sisällään. Loppujen lopuksi Inception ei ole kovin vaikeakulkuinen elokuva, mutta se vaatii katsojalta keskittymiskykyä elokuvan alusta loppuun, eikä silmällä kannata pahemmin muualle vilkuilla, mikäli haluaa pysyä perissä elokuvan juonenkulussa, sillä tylsiä hetkiä on turha odottaa. Pituudesta huolimatta Inception on yllättävän nopeatempoinen elokuva, mutta osaa siitä huolimatta varata riittävästi aikaa juonelleen, sekä hahmoilleen. Hahmoista selkeästi eniten ruutuaikaa saa DiCaprion esittämä Cobb, jonka kirjoittamiseenkin on käytetty eniten aikaa ja senkin huomaa hahmon syvyydestä, mikä välittyy katsojalle juonen edetessä, sekä miehen mielettömän komeasta tavasta tulkita hahmoansa. Mielenkiintoa ylläpitää ohjaajan luoma hyvin mysteerisen oloinen tunnelma, joka suorastaan imee katsojan teatterinpenkiltä elokuvaan sisälle. Inceptionin tunnelmaa korostavat kuvaukseltaan varsin synkän kostean oloisen maailman maisemat, sekä Hans Zimmerin säveltämät sydämen tahtia nopeuttavat ja ihon kananlihalle saavat sävellykset.
Elokuvan taistelukohtaukset lienevät kekseliäisyydestään, sekä komeista hidastuksistaan johtuen yksiä hienoimpia aikoihin. Muun muassa trailerissakin osittain nähtävä painovoimattomassa tilassa käytävä taistelu on varmasti kohtaus, joka tullaan muistamaan komeimmista ja kekseliäimmistä taistelukohtauksista puhuttaessa. Myös lumisissa metsämaisemissa sukset jalassa ja kelkat perässä käytävä ammuskelu on hyvin tyylikkäästi suunniteltu kovanluokan toimintakohtaus. Plussaa munakkaista aseista, jotka eivät kuulosta nallipyssyiltä vaan miehekkäiltä tykeiltä. Mikäli toiminnaksi lasketaan nuo räjähdykset, niin täytyy kyllä antaa tässäkin tapauksessa propsit ohjaajalle. Unisissa maailmoissa eivät räjähtele vain pommit, vaan myös ikkunat, korit ja muut pienet yksityiskohdat saavat osansa todella komeilla hidastuksilla kuorrutettuna ja voisin oikeastaan sanoa, että nämä hidastukset ja Nolanin valitsemat kuvauskulmat ovat pääsyy siihen, miksi nuo kohtaukset tullaan muistamaan.
Tämä omaperäinen, kekseliäs, synkkä ja erikoistehosteiltaan mielikuvituksen rajoja rikkova maailma on visuaalisesti räjähtävien esineiden, kaatuvien kaupunkien, painovoimattomien pyörivien käytävien kanssa hidastusten kera näyttävintä, mitä valkokankaalla on nähty. Moinen näky on kerrassaan nähtävä isolta kankaalta, saadakseen kaikkensa irti, jolloin ei voi kuin silmät pyöreänä ihmetellä Nolanin ja taustatiimin taitoja luoda jotain niin kaunista ja komeaa. Kuvauksellisesti elokuva on hyvin taiteellinen ja uskalias kokeilemaan uusia ennennäkemättömiä nähtävyyksiä. Inception on Christopher Nolanin show alusta loppuun, eikä showta ohjaajan käsistä varasta missään vaiheessa kukaan, jolloin elokuva saavuttaa täyden tehonsa varastamalla katsojan mielen ja vetämällä sen mukaan ohjaajan omaan kauniiseen mielikuvitukseen päästämättä tästä irti ennen lopputekstejä ja jättämällä pohdittavaa myös elokuvan loputtua. Näyttelijävalinnat osoittavat, että Christopher ei ole vieläkään menettänyt tyylitajuansa ja taitojansa pitää näyttelijöitä kuoseissa ohjaamalla heitä oikeaan suuntaan.
Kuten aikaisemmin mainitsin, Leonardo DiCaprio vetäisee todella kovanluokan roolisuorituksen. Miehen tulkinta hahmosta on realistisen inhimillisen näköinen, mutta ei siinä kaikki. Nimittäin DiCaprio osaa tehdä hahmostaan hyvin mielenkiintoisen pitämällä hahmon mysteereitä yllä juoneen sopivalla tavalla, joka näkyy näyttelijän ilmeistä ja pistää katsojan pohtimaan Cobbin mielenkoukeroissa liikkuvia ajatuksia läpielokuvan, toisin sanoen en voisi parempaa näyttelijää kuvitella Cobbin rooliin. Viimeaikoina läpimurtoansa mm. (500) Days of Summerissa hiostanut Joseph Gordon-Levitt vetäisee oikein mukavan roolin Arthurina. Mies osaa tulkita mainiosti lojaalin, siistin ja ammattitaitoisen kumppanin, vaikka tällä kertaa hän jääkin DiCaprion saappaisiin, mutta toisaalta ei miehen hahmoa ole kirjoitettukaan yhtä syvällisesti kuin Cobbia, jolloin miehen suoritus jää lähinnä mainioksi sivurooliksi. Kumppaneiden apurina toimiva arkkitehti, jota esittää nuorehko koulua käyvä Ellen Page vetäisee yllättävänkin toimivan roolisuorituksen, eikä oikeastaan ärsytä millään tapaa. Usein näillä nuorilla aikuisilla, jotka esittävät opiskelijoita on tapana sortua jonkun sortin kliseisiin tulkintoihin, mutta yllätykseksemme Page suorittaa täysin omanlaatuisen tulkinnan, eikä ärsytä teineille tyypillisillä luonteenpiirteillä vaan pikemminkin lämmittää sydäntä lempeydellään. Hänen tulkinnastaan saa selkeästi selville uteliaan ja mietteliään luonteen ja näin onnistuneesta sivuroolista on annettava propsit. Saitoa esittävä Ken Watanabe tekee hyvin herrasmiesmäisen roolisuorituksen mysteerisenä japanilaismiehenä ja hänen ruutuaikaakin katselee mielellään muiden joukossa. Myös Cobbin vaimoa, Mallia esittävä Marion Cotillard tekee hyvin hienon roolisuorituksen. Hänestä välittyy monimutkainen mielenrakenne, masennus, sekä vahva rakkaus miestään kohtaan. Koko Castille täytyy kyllä taputtaa siitä hyvästä, ettei edes yksikään pienintäkään roolisuoritusta myöten tee mieltä painavaa tai muuten vain ärsyttävää suoritusta.
Inception on mielenkiintoisinta ja kekseliäintä unikuvausta aikoihin ja ansaitsee ainakin omasta mielestäni klassikon, sekä mestariteoksen leiman. Nolan pitää kokonaisuuden kasassa hankalasta, omaperäisestä käsikirjoituksesta huolimatta, vaikka tosiaan tuo perustuukin täysin miehen omaan lideaan. Elokuva ei ole pelkästään hyvin mielenkiintoisen juonen omaava sci-fi toiminta erinomaisilla näyttelijöillä höystettynä, vaan pistää myös katsojan oikeasti miettimään unien merkitystä ja avaa muutenkin ovia hyvinkin monille elokuvaan liittyville, sekä liittymättömille ajatuksille. Vaikka leffa kestääkin reilu kaksi ja puolituntia, ei se kuitenkaan tunnu kaksituntista pidemmältä, eli toisin sanoen sen parissa viihtyy vallan mainiosti ja uusintakatseluitakin kertyy varmasti mukava määrä, muun muassa juuri näiden vaihtoehtoisten ja pohdittavien ratkaisujen kannalta, jolloin katsoja varmasti kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin saadakseen selville elokuvan todellisen tarkoituksen. Synkän tunnelman lisäksi elokuva tarjoaa muutamat koomiset kohtaukset, joista jokainen ainakin allekirjoittanutta nauratti, mutta näiden kohtausten vastapainoksi se tarjoaa myös hyvinkin väkevää ja koskettavaa draamaa, joista myös jokainen onnistui liikuttamaan allekirjoittanutta. Inception on elokuva, jota voi lämpimästi suositella niin valtayleisölle, kuin Hollywoodleffoihinkin kyllästyneille.
