Vanha konkari ja nuorempi tulokas. Siinä perusasetelma tälle jo ehkä klassikoksikin nimetylle elokuvasarjalle. Roger Murtaugh ja Martin Riggs ovat toisaalta toistensa vastakohtia mutta toisaalta taas hyvinkin samankaltaisia. Molemmat toivottavat pahiksille pikaista matkaa joko vankilaan tai manalaan.
Tavallisen takaa-ajotilanteen yhteydessä peruskeikaksi luultu tilanne muuttuukin kansainväliseksi huumekauppaselkkaukseksi, johon on sekaantunut diplomaattitason henkilöitä. Etelä-Afrikan Los Angelesin edustustossa toimivat henkilöt salakuljettavat huumeita ja rahaa diplomaattisen koskemattomuutensa turvin. Murtaugh ja Riggs eivät kuitenkaan ota kaikkia lakipykäliä niin tosissaan, joten he pääsevät helposti roistojen jäljille.
Elokuvasarjan kakkososa on ykkösosasta tuttua toimintaa, jossa raakuuttakin pursuavat väkivaltakohtaukset höystetään komiikalla. Pääosanäyttelijöiden kemiat sopivat hyvin yhteen ja läppä lentää siihen malliin että katsojakaan ei pysty hymyilemättä seuraamaan kaksikon toilailua. Joe Pescin näyttelemä Leo Getz vie kuitenkin huumoriosastossa ykkössijan tässä elokuvassa, josta syystä kaveri esiintyy muissakin jatko-osissa.
Jotenkin tuntui ainakin nyt tätä katsellessa siltä että tämäntyyppinen action, jossa poliisi tekee ihan mitä vain saadakseen rikollisen kiinni seuraamuksista huolimatta, ei enää iske. Murtaughia lainatakseni: ”I’m too old for this shit”. Elokuvan action-osuus jäi jotenkin toissijaiseksi ja huomasinkin keskittyväni enemmän huumoriosuuteen. Huumoriosuuskin olisi jäänyt kevyemmäksi, mikäli katsoja olisi elokuvan suomentajan varassa…
