Ilmastonmuutos. Se on keskustelunaiheena niin eduskuntavaaleissa kuin kahvipöydässäkin. Aihehan ei ole mikään turha, sillä maapallon tuhoutuminen ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu. Al Gore, jenkkien ex-varapressa ja vuoden 2000 kohuvaaleissa Bushille hävinnyt demokraatti on ottanut tehtäväkseen julistaa tietoutta ilmastonmuutoksesta ympäri maailmaa. Ohjaaja Davis Guggenheim on koostanut Al Goren luennoista ja ajatuksista kohutun ja Oscar-palkitun dokkarin.
Epämiellyttävä totuus koostuu oikeastaan kahdesta osasta. Suurin osa muodostuu Al Goren luennosta yleisön edessä, havainnollistaen asiat valtavalla screenillä aina diagrammeista luontokuviin. Toinen, pienempi osa muodostuu Al Goren taustojen valotuksesta. Ilmastonmuutoksesta puhutaan onneksi ymmärrettävällä kansankielellä, jotta tyhmimmätkin tallaajat ymmärtäisivät. Vaikka asia on vakava, Al Gore osaa heittää luennoidessaan myös kevyttä small talk -läppää. Dokumenttia, tai pitäisikö sanoa oppituntia, on helppo seurata. Tärkeä aihe, mutta olisi tästä voinut saada enemmänkin irti. Pikaoppituntina tämä käy hyvin.
Epämiellyttävä totuus kuuluu parhaimpien dokumenttien sarjaan, ilman muuta ainakin tärkeimpien dokkareiden joukkoon jo pelkän aiheensa takia. Onneksi ohjaaja ei ole pilannut tätä millään kikkailulla, vaan näyttää Al Goren luennon sellaisena miltä se näyttäisi yleisön joukossakin. Olo on kuin katselisi mielenkiintoisesta aiheesta luennoivaa maantiedon opettajaa. Vai onko sellaisia olemassakaan? Al Gorelle ainakin soisin opettajan viran. Kahdestakin syystä. Opetuksillisista ansioista ja siitä, että liitutaulun edessä herran ympärille ei muodostuisi samanlaista glooriaa. Dokumenttia katsoessa tulee väkisinkin mieleen Goren oman egon pönkittäminen. Liittyykö ilmastonmuutokseen Al Goren lapsuus tai presidentinvaalien puiminen? Mikä järki oli upottaa tähän kohtaus, jossa Al Gore muisteli aikaa, jolloin hänen poikansa oli vakavasti sairaana? Ja tietysti hiljainen musiikki väritti tunnelmaa välittävästä isästä sairaalapedin reunustalla. Tuntuu kuin Al Gore haluaisi esiintyä jonkinlaisena sankarina, ihmiskunnan pelastajana. Väkisinkin tulee mieleen South Parkin legendaarinen Manbearpig-jakso, jossa Al Gore varoittaa maailmaa uhkaavasta ihmiskarhusiasta.
Uhkakuvia maalaillaan Goren ja Guggenheimin kynästä, mutta myös ratkaisuehdotuksia heitetään ilmaan. Lopputekstien pyörähtäessä käyntiin tulee lista asioita, mitä tavallinen kadunmies voisi tehdä estääkseen maapallon tuhoutumisen. Yhdestä asiasta ei kiistellä: ilmastonmuutokseen on puututtava heti. Jäätiköt sulavat, uusia tauteja ilmenee, eläinkunta katoaa ja käytännössä elämä tuhoutuu jollemme tartu asiaan heti. Al Gore suitsuttaa USA:ta Kioton sopimuksesta, mutta toisaalta Gore käskee jenkkejä tarttumaan haasteeseen, sillä se on heidän ylivertaisuudesta johtuva velvollisuus. Perusteiksi heitettiin muun muassa kommunismin ja orjuuden lopetus. Huhhuijjaa. Oli miten oli, tämä Oscar-voiton kipannut dokkari avaa varmasti monen silmät. Vaikka pojoja en suo paljon, tämä kuuluu silti jokaisen must see -leffoihin. Puoluerajoista riippumatta.
nimimerkki: Jaakko Parantainen
