Very Annie Mary eli suomeksi Pavarotti ratin takana (pakkaa sekoittaaksemme todettakoon. että leffan työnimi oli Pavarotti in Dad’s Room) on ranskalaista tuotantoa oleva walesilaiselokuva, jo kovin hurmaava sellainen se onkin.
Musiikkipainotteisen elokuvan on ohjannut sekä käsikirjoittanut Walesin oma tyttö Sara Sugarman (Teinidraamakuningattaren tunnustukset, Pulassa!) ja loogisestikin elokuvan hulvattoman oudot tapahtumat käydään walesilaisessa tuppukylässä tähteydestä unelmoiden ja suruja piilotellen. Musiikki on kokoajan, jos ei pääosassa, niin ainakin keskeisenä tekijänä, ja näyttelijöiden laulelmien lisäksi kuullaan mm. toisen Walesin tytön eli Cerys Matthewsin rosoäänistä lauleskelua.
Rachel Griffiths tekee upean roolin leffan nimikkoroolissa ja kantaa vuoroin isäpappaansa portaikossa ja vuoroin koko elokuvaa mahtisuorituksellaan – mentaliteettinaan ”aina laulain työtäs tee”. Hieman sankarittaren osassa taitaa näkyä merkkejä Amelie Poulainin naiivista ja höpsöstä hymyilystä, mutta eipä moinen yhteys pääse haittaamaan. Ja jos Rachel höpisee paljon, niin brittiherra Jonathan Pryce on harvinaisen vähäsanaisessa roolissa(an loistava).
Annie Mary Pugh on suloisen lauluäänensä hukannut nuori nainen, joka elää mitättömän pienessä kyläpahasessa ja häärää vähän kaikkialla. Isäukko Jack (Jonathan Pryce) ei paljoa positiivista kommenttia ole eläissään tyttärelle heittänyt, mutta silti pääsee sairastuttuaan tämän hoiviin. Annie Mary ei todellakaan ole isänsä veroinen leipuri, ja ehkä juuri siksi paikan leivät alkavat olla epämuodostuneita, ja välillä niistä löydetään jopa kuolleita hiiriä. Onneksi Annie Maryssa naiivisuus ei lopu ihan heti kesken (jotakin kertoo se, että A.M. maalaa käsilaukkunsa lilaksi), ja niinpä hän säntää surujenkin keskellä uusiin haasteisiin. Yksi keskeisimmistä haasteista on paikallisen ”mummobändin” Village People- esityksen treenaus suuria kisoja varten.
Pavarotti ratin takana –leffan suurin ansio on, että se todella saa hymyn huulille. Aikamoista hulivilimenoahan kuolemankourissa olevan tytön kohtalosta ilmassa leijuviin laulajattariin ja lähipuodin homopoikien lauluesityksiin hypähtävä raina tarjoilee, mutta eipä mieli kertaakaan ajaudu pois tuosta hullunmyllyn täyttämästä maailmasta.
Jos välttämättä haluaa nähdä muutaman mummon tulkkaamassa Vilitspiippöliä tai Mullan alla –sarjasta tutun Rachel Griffithsin paukuttamassa miniurkuja, on Pavarotti ratin takana oikea valinta. Muillekin keveää ja kovasti Hollymatskusta poikkeavaa viihdykettä kaipaaville oiva virkistys – todellinen hyvänmielen leffa!
