Amelie on elokuva, jollaista ihmiset eivät olleet nähneet vielä vuonna 2001, jolloin tyttö viekas hymy kasvoillaan räjäytti pankin elokuvateattereissa.
Elokuva sijoittuu Ranskan kauniiseen Pariisiin, jossa miljoonien ihmisten keskellä asuu tarjoilijatyttö nimeltäään Amelie Poulain. Hän on koko lapsuutensa asunut kotona ilman ikäisiään leikkitovereita. Tämän seurauksena Ameliesta tulee sulkeutunut, omaan mielikuvitusmaailmaansa pakeneva tyttö.
Eräänä päivänä Amelie kuitenkin päättää erään sattumuksen kautta alkaa auttamaan ympärillään olevia ihmisiä.
Mutta pystyykö Amelie itse löytämään onnensa auttamiensa ihmisten keskeltä? Uskaltaako hän ottaa riskin ja elää sitä unelmaa josta hän aina unelmoi?
Rakastuin Amelieen ja hänen maailmaansa heti ensimmäisellä katselukerralla. Ihmisten outous ja persoonallisuus on kuvattu hellyttävän lämpimästi ja koomisesti, ja yksityiskohdat ovat aina vain toisiaan herkullisempia.
Niin sen pitäisikin olla. Ihmisten pitäisi huomata päiviensä ihanat, pienet, yksinkertaiset asiat ja iloita niistä. Elämä ei nimittäin oikein muuta tule olemaankaan.
Jokaisessa meissä pitäisi asua pieni Amelie, jonka hymy valloittaisi maailman.
Elokuvan kauniit värit, upeat näyttelijät ja lämmin tarina täydentävät toinen toisiaan saumattomasti ja katsoja tunteen itse olevansa yksi Amelien kahvilassa istuvista asiakkaista.
Audrey Tautoun roolisuoritus on napakymppi. Hän tuo Amelien haurauden, uteliaisuuden ja oveluuden mukaan, ja on elokuvan sydän.
Tämä hyvänmielen elokuvan pitäisi jokaisen ihmisen nähdä; ei vain leffafriikin.
Se nimittäin yllättää.
nimimerkki: Taapero
