Eräänä kauniina päivänä, sain isältäni 20€, jonka päätin tuhlata alennusmyyntielokuviin. Niistä yksi oli Welcome to the Jungle. Mitä mieltä siitä olen?
Okei. Ensimmäiseksi haluaisin mennä ohjaaja Jonathan Hensleighin kotiin, kiittää häntä Armageddonista, Die Hard 3:sta ja sen jälkeen läimäyttää häntä tästä elokuvasta.
Sen jälkeen haluaisin mennä Gale Anne Hurdin kotiin, kiittää häntä elokuvista Terminator 1 ja 2 sekä Aliensista ja sen jälkeen läimäyttää häntäkin korvalle. Tässä elokuvassa on kaksi Hollywoodin ylimpään kermaan kuuluvaa tekijää, joten mikä on tekosyy sille, että tämä elokuva on sellainen kuin se on? Oliko se jonkinnäköinen tylsän viikonlopun hupi, koska Hollywoodissa ei ollut mitään muuta tekemistä?
Elokuvan päähenkilöt ovat neljä jenkkinuorta, jotka saapuvat Uuteen-Guineaan ja spontaanisti päättävät lähteä tutkimaan Michael Clark Rockefellerin katoamistapausta, toivoen saavansa hänet käsiinsä ja kelluakseen rahaan ja kunniaan henkilöinä, jotka löysivät New Yorkin kuvernöörin/varapresidentin pojan. Ainoana ongelmana on se, että Michael Rockefellerin uskotaan kuolleen kannibaalien käsissä (tämä on muuten tosiasia), joten heidän pitää varoa, ettei heille käy samalla tavalla.
Ensimmäinen ongelma, mikä iskee Welcome to the Junglessa allekirjoittaneen silmään, on se, että tämä elokuva on ns. ”found footage” -elokuva. Sen pitäisi tarkoittaa, että kuvaus ja näytteleminen ovat samantyylisiä kuin esim. elokuvissa ”The Blair Witch Project”, ”Paranormal Activity” tai ”Rec”, mutta ei. Kamera liikkuu suhteellisen tärisemättä ja aika ajoin liikeet ovat turhankin pehmeitä ollakseen käsivaralta kuvattuja, joten voi vain olettaa, että joissakin kuvissa on käytetty steadycam-nimistä työkalua.
Toinen ongelma on hahmojen persoonallisuuksien ja hahmonkehityksen puute. Sama ongelma on lukuisissa muissa kauhuelokuvissa nykypäivänä. Hahmoilla ei ole selkeitä persoonallisuuksia tai jos on, niin ne ovat mahdollisimman yksinkertaisia tai ärsyttäviä, joten katsoja ei missään vaiheessa voi samaistua siihen, mitä hahmoille tapahtuu ja lopulta elokuva käy vain tylsäksi. Esimerkiksi Mikey (Nick Richey) – hänellä on ehkä tunnistettavin ja muistettavin persoona koko elokuvan hahmoista ja sekin on vain yksiulotteinen, ryyppäävä, stereotypinen jenkkiteini ulkomailla. Elokuvan periaatepäähenkilöt, Mandy (Sandy Gardiner) ja Colby (Callard Harris) ovat ehkä kaikkien aikojen harmaimmat ja blandeimmat hahmot, mitä olen ikinä nähnyt kauhuelokuvassa. Heillä ei ole minkäänlaista persoonaa kiltin ja rikkaan amerikkalaispojan/-tytön lisäksi. Lisäksi näytteleminen on kamalaa. Vain kamalaa.
Näyttelijöistä parhaiten tunnettu on Sandy Gardiner, joka oli Loistossa statistina. Yleisesti tämän elokuvan näytteleminen ei jätä minkäänlaista mielikuvaa, mutta tuskin se voisikaan sillä hahmonkehityksellä, mikä näyttelijöille on annettu.
Ainoa ”päheä” ja karmiva hetki elokuvassa on se, jossa Mandy ja Colby löytävät erään henkilön roikkumassa kahden kiven välissä bambukepillä lävistettynä. Muita muistettavia kohtauksia elokuvassa ei sitten olekaan.
Kaiken kaikkiaan olen syvästi shokissa ja ihmettelen yhä, kun katselen auringonlaskua, että miten, miten ihmeessä Jonathan Hensleigh – mies, joka kirjoitti Jumanjin – ja Gale Anne Hurd, joka tuotti myöhemmin useita jaksoja The Walking Deadia, ovat voineet tehdä tälläisen harhaliikkeen kuin Welcome to the Jungle? Ainoa vaihtoehto on se, että heillä oli tylsää, he päättivät tuhota muutaman tuntemattoman näyttelijän uran ja pitää viikon loma Fijillä.
