George Bailey (James Stewart) haluaisi tutkimusmatkailijaksi, mutta isän kuolema muuttaa kaiken. Hän jää kotikaupunki Bedford Fallsiin hoitamaan perheyritystä. Ilman Baileyta yritys lakkautettaisiin ja pormestari (Lionel Barrymore) saisi kaupungin kokonaan omistukseensa. Kerta toisensa jälkeen pormestari yrittää salakavalasti saada Georgen myymään yrityksensä. Kun Bailey menettää hermonsa ja pohtii itsemurhaa, ilmestyy hänen luokseen suojelusenkeli (Henry Travers), joka näyttää millainen maailma olisi ollut ilman häntä.
Ihmeellinen on elämä tarkastelee hyvin monia asioita. Toisaalta se on lämminhenkinen ja hupaisa joulukomedia, mutta toisaalta opettavainen draama. Myös liiketaloudellinen elämä ja yksilön hauraus ovat esillä tässä Frank Capran klassisessa elokuvassa. Lähtökohdiltaan monipuolinen elokuva tarjoaa kiehtovan draaman ja komedian yhdistelmän. Se on kuin elämä täynnä hyviä ja huonoja puolia. Ensin se on realistinen ja loppupuolella jopa surrealistinen. Näiden kahden yhteenliittymä kuitenkin toimii, koska asioita ei paisutella. Kokonaisuus on toimiva ja selkeä käsikirjoitus takaa leffalle vahvan pohjan.
Näyttelijät ovat rooleissaan aitoja, eivät tekopyhiä. Tämä puhaltaa elokuvaan uudenlaista mielenkiintoa. James Stewart päähahmona on elokuvan kantava voima ja hän saa puristettua hahmostaan lähes kaiken irti. Kuten elokuva itsessään, on hänkin viihdyttävä, mutta toisaalta surumielinen kokemistaan tappioista. Myös Donna Reed Baileyn vaimona on roolissaan hyvin uskottava ja hänen persoonallinen tulkintansa luo tästä sivuhahmosta näkyvämmän. Lionel Barrymore sopii ilkeän pormestarin rooliin erittäin hyvin. Hän antaa hahmolle juuri oikeat kasvot ja esittää erinomaisesti vallanhimoista pormestaria. Ikään kuin pienenä leffan pahiksena loistava Barrymore tuo mukaan synkyyttä. Hänen taistelutahtonsa päähenkilöä vastaan on kyltymätön. Barrymore ja Stewart tulkitsevat keskeiset sanaharkkansa mahdollisimman aidosti. Oikeastaan koko elokuva kaikkia osapuolia myöten on yhtä näyttelijöiden juhlaa. Kaikkien työ on nimittäin niin hehkuvaa ja persoonallista. Jokainen persoona pitää mielenkiintoa yllä ja elokuvan ihmiset tekevät työnsä sydämellisesti. Tämä tuo mukaan sekä realismia että jouluhenkeä. Näiden yhteensulautuma toimii ja se onkin yksi tämän klassikon piileviä nerouksia.
Frank Capran mainio ohjaus tekee tarinasta sujuvan. Ihmeellinen on elämä ei kerro peruskaavaan nojaavaa tylsää elokuvaa, vaan omaperäisen klassikon. Korkealla pysyvää tunnelmaa lujittavat vahvat näyttelijäsuoritukset ja ihailtava taustamusiikki. Näin tämä rakenteeltaan ja kerronnaltaan omaperäisen mainio elokuva ei pääse murenemaan. Ohjaaja Capra ja näyttelijät kokoavat vankan käsikirjoituksen päälle mahtavan elokuvan. Se on yhtä lailla genrejä yhteen kokoava musiikin ja kuvan mestarillinen yhteensulautuma sekä ajaton jouluelokuva. Vielä tänäpäivänäkin ajankohtainen Ihmeellinen on elämä on säilyttänyt pintansa kaikkien vuosikymmenten aikana yhtenä rakastetuimmista jouluklassikoista. Eikä sen viehätysvoima tai opettavainen tarina ole menettänyt tehoaan. Elokuvalla on ihailtava voima saada katsoja tuntemaan itsensä tärkeäksi. Leffa on ajatuksia herättävä tutkimusmatka ihmisen sisimpään.
Tämänlaisia elokuvia syntyy aivan liian harvoin. Ihmeellinen on elämä varmisti paikkansa elokuvahistoriassa, mutta on paljon muutakin kuin klassikko. Ajattoman kerronnan ja tunnelmallisesti rikkaan ilmapiirin sisältävä elokuva on pääasiassa optimismin ja pessimismin sekoitus. Toisin sanoen siinä on sekä iloa että surua. Kumpikin puoli tulee vahvasti esille ja näin elokuvan voikin sanoa sijoittuvan noiden kahden välimaastoon. Siksi se on niin realistinen ilon ja surun kanssa tasapainoileva esitys elämästä.
Suosittelen ihmisiä sisäistämään elokuvan tärkeän sanoman ja tarkastelemaan sen teemoja. Elokuva on joidenkin makuun ehkäpä liian pitkä, mutta lähempi tarkastelu tuo esille uusia puolia. Elokuva on tehty vuosikymmeniä sitten, mutta sillä ei ole suurta merkitystä. On tämä elokuvana yhä vaikuttavampi kuin monet muut nykyajankaan elokuvat. Se on jo saavutus vailla vertaa ja riittää syyksi palata tämän klassikon pariin yhä uudelleen ja uudelleen.
