Humphrey Bogartin elokuvia tulee katsastettua aina silloin tällöin, koska mies veti roolinsa yleensä suurella karismalla, jollaista nykyään näkee vain harvoilla aikamme (vanhemmilla) näyttelijöillä. Sierra Madren aarretta on myös kehuttu Bogartin parhaimmistoon kuuluvaksi elokuvaksi.
Kaksi pummia ja vanha kullankaivaja lyövät hynttyynsä yhteen ja lähtevät kaivamaan kultaa Meksikon vuoristosta. Vanha kullankaivaja on aiemmin kertonut tarinoita kullan negatiivisista vaikutuksista ystävyyssuhteisiin ja parhaimpiinkin miehiin, mutta nuoremmat miehet eivät tietenkään usko kullan vaikuttavan heihin millään tavalla.
Kun kultaa löytyy vuoristosta miesten käytös muuttuu aivan kuten vanha konkari oli kertonut, tosin kaikki eivät huomaa muutosta itsessään. Kun kultaa on kasassa tyydyttävä määrä, miehet päättävät jättää vuoren ja lähtevät kultalastinsa kanssa kohti lähintä kaupunkia. Matkalla tapahtuu kuitenkin seikkoja, jota vaikuttavat miesten kohtaloihin merkittävästi, eivätkä miehet voi asialle muuta kuin katsella vierestä.
Ihan klassikkoainesta tämä elokuva ei odotuksistani huolimatta (tai niistä johtuen) ole. Bogart loistaa kyllä odotetusti roolissaan, mutta elokuva tuntuu välillä vähän pitkävetiseltä, varsinkin loppua kohti mentäessä. Rahan (kullan) vallasta ja ahneudesta elokuva kertoo hyvin, mutta jäin vain kaipaamaan jotain. Uskoisin että jos filmiä olisi leikattu vaikka puoli tuntia lyhyemmäksi, tykityspisteet olisivat nousseet ainakin puolikkaan verran.
