Rob Reiner ei ole pitkiin aikoihin saanut kovin kummoista elokuvaa aikaiseksi. Eikä onnistu tälläkään kertaa. The Bucket List on hyvin samantasoinen elokuva muutaman aiemman Reinerin elokuvan kanssa. Ohjaajauransa alkuvaiheissa mies teki ihan oivallisen This Is Spinal Tapin ja niitä seurasi kaksi erinomaista Stephen King -filmatisointia, Stand by Me ja Misery. Näiden jälkeen Reiner on tehnyt pääasiassa romanttisia komedioita.
Edward Cole (Nicholson) ja Carter Chambers (Freeman) toimivat eri ammateissa, mutta heidän tiensä silti kohtaavat, vaikka sen olisi pitänyt olla epätodennäköistä. Heillä kummallakin on parantumaton syöpä ja he ovat samassa sairaalahuoneessa. Sitten he päättävät mennä yhdessä seikkailemaan ja ottamaan elämästään kaikki irti.
Kahden erilaisen ja toisilleen vieraiden ihmisen seikkailuista on tehty iso kasa elokuvia, joten ei The Bucket List ainakaan sillä saralla kovin omaperäinen ole. Idea kahden toisilleen vieraan ja erilaisen syöpäpotilaan viimeisestä isosta reissusta on kyllä kiva ja varmaan paremmissa käsissä olisi voinut tulla parempi elokuva. Ei tämä mikään huono ole, mutta keskikertainen kylläkin.
Alku toimii ihan hyvin. Edwardin ja Carterin ystävyyttä alustetaan hyvin ja heidän sairaalassaolonsa on ihan mielenkiintoisesti. Mutta pian sen jälkeen alkaa loiva alamäki. Elokuva on aika kliseistä touhuilua. Näemme luultavasti kaikki mahdolliset kliseet, jotka on tähän vain keksitty. Jo miesten touhuilut ovat aika tuttua touhua. On ulkomaanmatkaa eksoottisiin paikkoihin, laskuvarjohyppyä jne. Suuren osan elokuvasta vain näytetään miesten seikkailuja ja heidän keskinäiset välinsä ja syöpänsä jäävät taka-alalle. Lopussa asiat taas otetaan esille, mutta ei elokuva enää tästä parane. Loppupuolella mennään jo melkein sentimentaalisuuden puolelle ja katsojalle aletaan vääntämään asioita rautalangasta.
Mutta pakko silti sanoa, että elokuvaan on saatu ihan hyvin koskettavuutta ja huumoria. Jack Nicholson ja Morgan Freeman ovat tuttuun tapaansa todella hyviä ja heidän sanailunsa on välillä varsin hupaisaa. Kyllähän tätäkin katsoo ilman suurempia tuskia ongelmistaan huolimatta. Mutta on kyllä myönnettävä, että kaukana ollaan Reinerin parhaista päivistä.
