Larry Clark kohahdutti vuonna 1995 esikoisellaan Kids, joka näytti dokumentaarisella otteella amerikkalaisten nuorten rajua elämää. Nuoret naivat toisiaan, dokasivat, tappelivat ja käyttivät huumeita. Mielenkiintoinen leffa nosti Larry Clarkin mainetta. Vuonna 2001 Clark jatkoi Kidsin viitoittamalla tiellä tehden leffan nuorista pahassa jamassa. Inhottava Bully oli elokuvallisesti jo aika vahvaa tavaraa ja se iski meikäläiseen kovaa. Senpä vuoksi oli korkeat odotukset tätä Clarkin ohjaamaa Ken Parkia kohtaan, jossa taas pääosassa olevat nuoret käyttävät kielettyjä aineita ja harrastavat seksiä. Runsaat ja rohkeat seksikohtaukset aiheuttivat ilmestymisaikoihin aikamoista kohua, välillä jopa tuntuukin siltä, että niillä ei olekaan muuta merkitystä kuin aiheuttaa sitä kohua. Clark halusi tällä elokuvalla kertoa vanhempien merkityksestä lapsiin ja lopputulos aiheuttaa hyvin ristiriitaisia tunteita.
Leffa alkaa lupaavasti sisältäen sitä kotivideomaisuutta, jota aikaisemmat Clark-teokset ovat edustaneet. Ken Park -niminen nuorukainen posauttaa itseltään aivot pellolle ja sitten aletaan seurata hänen ystäväpiirinsä elämää. Jokaisen päähenkilön elämää hallitsevat tavalla tai toisella vinksahtaneet huoltajat. Neljä juonta menevät rinnakkain ja ne yhdistetään alun ja lopun avulla. Ken Parkin kohtalo jää mietityttämään, sillä se liittyy juoneen yhtä paljon kuin porno Pikku Kakkoseen
Shawn, Tate, Claude ja Peaches ovat kaveruksia. Shawnilla on suhde tyttöystävänsä hyvännäköiseen äitiin. Shawnin tarinalla ei ole oikeastaan mitään muuta merkitystä kuin paljaan pinnan näyttäminen. Kerronnan kannalta aika köykäistä kuvamateriaalia, mutta kyllä entistä Kauniita ja rohkeat -tähteä Maeve Quinlania katselee ihan mielellään näin mieskatsojan näkökulmasta. Isovanhempien luona elävän Taten ankeaa elämää kuvaavat kuvapätkät tuovat mieleen Todd Solondzin perhehelvettien kuvaukset, mutta ei pääse lähellekään esikuviensa tasoa. Tässä tarinassa on mukana mustaa huumoria, mutta se kääntyy lopulta liian sairaaksi, että naurun sijaan voi vain pahoin. Macho-isän syrjimä Claude-nuorukainen on ihan sympaattinen tyyppi, mutta hänen tarinansa teemoja on käsitelty mm. American Beautyssa paljon paremmin. Kiihkouskovaisen leski-isänsä kanssa asuvan Peachesin tarinassa on mukana koskettavuutta ja elokuvallista vahvuutta. Ilman Peachesin riipaisevaa kohtaloa Ken Park olisi vain turha teiniseksipätkä, mutta nyt sillä on selvää potentiaalia, jota ei käytetä muissa osissa yhtä taitavasti.
Mukana on liikaa vetelehtimistä ja tylsiä kohtia. Kestoa on aika vähän, mutta loppuminuuteilla tulee jo aikamoinen haukotteluvyöry. Seksikohtaukset tuntuvat välillä pelkän rahan ja kohun vuoksi tehdyiltä. Clarkista tulee yhä enemmän vanhan pervon kuva. Tuskin tämä pläjäys olisi kuitenkaan ilman seksikohtauksia näin paljon katsojia kerännyt.
Hyvinä puolina mainittakoon luontevat näyttelijäsuoritukset. Clark saa puristettua aina nuorista ja kokemattomista näyttelijöistään aidonoloiset roolisuoritukset, mikä lukeutuu Clarkin vahvuuksiin. Amatöörimäinen kuvaustekniikka on muuttunut aika tyylikkääseen kamerakikkailuun, mikä saattaa johtua toisena ohjaajana toimivasta Edward Lachmanista.
Ken Park on hyvin ristiriitainen katsomiskokemus, mutta ei kuitenkaan mikään hirveän hyvä elokuva.
