Elokuvien poliisisankari on yleensä auktoriteettia kunnioittamaton ja liipasinherkkä. Lisäksi he saavat kiinni isoja rosvoja tai selvittävät isoja rikoksia. Nick Starkey (Kevin Kline) on erittäin kyvykäs poliisi, mutta hän ei ole liipasinherkkä. Tai hän oli erittäin kyvykäs poliisi, mutta nyt hän on palomies. Frank Starkey (Harvey Keitel) on Nickin veli ja poliisipäällikkö. Pormestarin (Rod Steiger) mahtikäskyllä Nick rekrytoidaan takaisin poliisivoimiin etsimään sarjamurhaajaa (Greg Walker). Soppaan liittyy myös Ed (Alan Rickman), pormestarin tytär Bernadette (Mary Elizabeth Mastrantonio) ja komisario Alcoa (Danny Aiello). Veljeksien kaunaa voimistaa Frankin vaimo Christine (Susan Sarandon) joka jätti jälkensä myös Nickiin.
Pat O’Connor ohjailee kahdesta täysin toisiinsa liittymättömästä genrestä elokuvan ja vielä lisää mukaan hieman henkilödraamaa. Luvassa on siis surkea katastrofi, mutta odotusten vastaisesti kokonaisuus on hyvin näytelty, ajoittain hykerryttävän hauska ja koko jutun taustalla vaaniva sarjamurhaaja on pelkkä oikeutus kevyelle draamakomedialle. Nauruja, draamaa ja kiistoja on luvassa useamman elokuvan tarpeisiin. Kaikkia juonilankoja ei tietenkään kurota kiinni, mutta tärkeimmät vedetään siististi kasaan ja kokonaisuus jättää hyvän jälkimaun.
Kevin Kline luo Nick Starkeysta riemukkaasti kaksinaisen hahmon. Selväksi tulee hänen kyvykkyytensä poliisina ja yhtä selväksi tulee ilmi hänen surkeutensa määräyksien ja PR:n suhteen. Alan Rickman narisee mainiona vastapainona Klinen rehvaakkaammalle persoonalle. Harvey Keitelin tulkinnassa Frank-veli on se kunnioitettavampi persoona, mutta pinnan alla hän on aivan samanlainen niljake kuin veljensä. Susan Sarandon ja Mary Elizabeth Mastrantonio tarjoavat elokuvan tarvitsemat naisroolit ja vaikka heidän roolinsa ole yhtä moniulotteisia niin he silti toimivat mainiosti rooleissaan. Rod Steiger ja Danny Aiello ovat auktoriteettihahmoina jotka tekevät työnsä ja joutuvat sietämään beatnikia joka vain sattuu olemaan erittäin kyvykäs poliisi.
Genresekoitus toimii erittäin hyvin ja muutamista rypyistä ja aasinsilloista huolimatta se viihdyttää useampaan otteeseen. Viihdytysarvo on yksi mittareista joilla elokuva punnitaan ja tässä tapauksessa se on korkea.
