Charlie Wilsonin sota on tositapahtumiin perustuva draama kaverista joka käytännössä yksinään järjesti Afganistanin Neuvostoliittoa vastustaneille partisaaneille aseita helikopterien pudottamiseen. Miehellä oli todellisuudessakin merkittävä rooli tässä jopissa, ja tästä verraten mielenkiintoisesta aiheesta onkin saatu aikaiseksi melko hyvä elokuva. Jonkin verran jännittäväkin se paikoin on.
Pääosin elokuva keskittyy Wilsonin (Hanks) yksinäisiin ponnisteluihin aseiden hankkimiseksi. Apunaan hänellä on rikas, Cruella De Vilin näköinen rouva Herring (Roberts), sympaattinen Gus (Hoffman) sekä lauma eri maiden valtionpäämiehiä ja muita merkkimiehiä. Kaikki nämä pamput hän tapaa epävirallisesti, yksityisesti ja yleensä tapaamisen on järjestänyt Herring. Tulee miettineeksi, että Wilsonin on täytynyt elää aika mielenkiintoista elämää. Loppuratkaisu ei ole kovin yllättävä sillä senhän voi lukea mistä tahansa historiankirjasta: afgaanit saavat aseensa ja antavat neukuille turpaan. Olennaista onkin miten tämä kaikki käy ja tämä tarina kantaakin aivan hyvin koko puolitoistatuntisen ajan.
Näyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä joskin ongelmana on se että monet näyttelijät, ainakin Hanks ja Roberts, ovat niin tunnettuja että heitä on vaikea katsoa muuna kuin Hanksina ja Robertsina, eikä roolihahmoinaan. On kuitenkin mukava nähdä että nämä geneerisissä romanttisissa ryvettyneet näyttelijät pystyvät myös astetta vakavampaan roolisuoritukseen. Varsinkin Hanks on hyvää katsottavaa.
Elokuvan arvomaailma kuitenkin panee miettimään hiukan. Olivatkohan amerikkalaisten tavoitteet afganistanilaisia uskonsotureita aseistaessa yksinomaan niin jalot kuin elokuvassa annetaan ymmärtää? Ja eivätkö neuvostoliittolaiset, joita kritisoidaan niin kovasti toimistaan afganistanissa (tuskallista kuultavaa kyllä), toimineet täsmälleen samoin kuin Yhdysvallat nykyään toteuttavat lähi-idän politiikkaansa. Ja haukkukaa minua jälkiviisaaksi, mutta eivätkös nimenomaan ne amerikkalaisten tukemat uskonsoturit pystyttäneet myöhemmin vielä paljon neuvostovaltaa julmemman hallinnon? Toisaalta elokuvan lopussakin kyllä todetaan suurin piirtein että ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”.
Charlie Wilson joka tapauksessa vaikuttaa elokuvan perusteella hyvin mielenkiintoiselta hahmolta. Elokuvakin on hyvin laadukasta draamaa, joskin mitään todella ikimuistettavaa ei synny. Kannattaa ehtottomasti katsoa, varsinkin jos on kiinnostunut historiasta.
