Jim Lovell (Tom Hanks) on Apollo-ohjelman tehtävän 13 komentaja. Kuumoduulia ohjaa Fred Haise (Bill Paxton) ja komentomoduulia ohjaa Jack Swigert (Kevin Bacon). Swigert korvasi Ken Mattinglyn (Gary Sinise) vähän ennen lentoa. Koulutus sujuu hyvin ja lentokin käynnistyy suuremmitta kupruitta. Jälleen kerran uusi Apollo-ohjelman tehtävä. Itse asiassa ei, sillä massiivinen räjähdys rampauttaa avaruusaluksen varsin lähellä Kuuta ja hyvin sujunut lento muuttuu vaikeaksi selviytymistaisteluksi. Valtavan ponnistelun ja useamman kylmän päivän jälkeen komentomoduuli elävine lasteineen laskeutuu mereen laskuvarjojen varassa – odotettua aiemmin ja ilman näytteitä, mutta hyvin. Lennonjohdon Gene Kranz (Ed Harris) on luonnollisesti tyytyväinen menestykseen.
Ron Howardin ohjaama kuvaus Apollo 13:sta perustuu erittäin pitkälle faktoihin. Luonnollisesti tiettyjä vapauksia on otettu ja dramatiikkaa hyödynnetty, mutta kiihkeä ponnistelu ja kireä mieliala tulevat hyvin esille. Valtavan tehtävän edellyttämä logistiikka tuodaan myös esille. Tarina on dramaattinen, joskin sen henkilöt eivät ole dramaattisia ja loppukin on onnellinen, joten suurta epätietoista jännitystä ei saada aikaan.
Tom Hanks on pääroolissa juuri sitä mitä häneltä on tottunut odottamaan: sympaattinen jokamies joka osaa pitää tlanteen hallussaan. Bill Paxton ja Kevin Bacon tarjoavat vankat tukisuoritukset ja osoittavat että kuumatka on kolmen ihmisen yhteistyötä. Ed Harris on yhtä vakuuttava karismassaan miehenä jonka pitää komentaa koko sirkusta jonka jokaisella esiintyjällä on vahvasti perusteltu mielipide.
Todellisuuteen perustuvien elokuvien ongelma iskee jälleen, sillä tarinan loppu on valmiiksi tiedossa. Lopputulos on hyvin kerrottu ja dramaattisesti jäntevä, mutta se todellinen jännitys jää uupumaan. Voisi olla parempi, mutta voisi olla myös paljon huonompi.
