Peilikuvan kaltaiset siskokset, joista toinen on rohkea, suorapuheinen ja häpeämätön, toinen taas varovainen, sulkeutunut ja häveliäs. Valehteleva lakimies, joka on naimisissa toisen siskon kanssa ja pettää tätä toisen siskon kanssa. Lakimiehen vanha opiskelukaveri, joka on impotentti ja keräilee seksikokemuksistaan kertovien naisten haastatteluja videonauhoille. Siinä ”Seksiä, valheita ja videonauhaa” -elokuvan erikoinen henkilöhahmokavalkadi, joka luo pohjan mielenkiintoiselle ihmissuhdekiemuroinnille.
Steven Söderberghin läpimurtoelokuva on omaperäinen ja älykäs kuvaus neljän toistensa kohtaloita sekoittavan ihmisen elämästä. Elokuvan pohdiskelut liittyvät ikuisesti ihmismieltä kiehtovien aiheiden eli seksin, intohimon, sitoutumisen ja luottamuksen ympärille. Leffa on näennäisen yksinkertainen, mutta loistavat dialogit ja huolellisesti rakennetut henkilöhahmot takaavat sen, että lopputulos ei jää simppeliksi. Jokainen kohtaus ja vuorosana tuntuu vetävän katsojan yhä syvemmälle elokuvan pyörteisiin mukaan.
Katselin tämän 1980-luvun lopun klassikon ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten ja silloin siitä jäi valju maku suuhun. Näin kypsemmällä iällä elokuva aukeni ihan eri tavalla. Hyvin käsikirjoitettu realistinen ja syvällinen tutkimusmatka ihmismielen arvoituksellisuuksiin kutkuttaa aina sopivasti ainakin minun nautintohermostoani.
”Seksiä, valheita ja videonauhaa” voidaan epäröimättä laskea 1980-luvun parhaisiin elokuviin ja se on mielestäni kiitettävän erityyppisiä, mutta myös vaihtelevan tasoisia teoksia väsäävän Söderberghin uran toistaiseksi kirkkain helmi.
