Fritz Haarmann (Kurt Raab) on epämääräinen kelmi, homoseksuaali ja kolkko hiippari joka rötöksiensä lisäksi tienaa lisätuloja käräyttämällä muita kelmejä. Hänen yksi rötöksensä on lihan kauppaaminen mustassa pörssissä ja se onkin pelkkää jätteen kierrätystä.
Värikkään historian Länsi-Saksassa alettiin tehdä uudenlaisia elokuvia 1960-luvun alussa ja trendi kesti pari vuosikymmentä. Nuori ja tuottelias Rainer Werner Fassbinder oli yksi merkittävä vaikuttaja ja yksi ukon merkittävä apuri oli Kurt Raab. Kyseisen ajankohdan puolivälissä Kurt kirjoitti elokuvan Fritz Haarmannista jonka mairitteleva lempinimi oli Hannoverin Teurastaja. Fassbinder alkoi tuottajaksi ja Ulli Lommel ohjaa moninaisien genrejen ja tyylien sekoitusta. Käsikirjoitus ottaa ajankohdalle radikaalin ratkaisun laittaa tarinan roisto sen päähenkilöksi ja ajankohta hajotetaan jokseenkin epämääräiseksi sotaa seuraavaksi pula-ajaksi joka on kova poliiseillekin. Ulli Lommel ohjailee tarinaa suorastaan inhonaturalistisella ja dokumentaarisella otteella joka myös lainaa saksalaisen ekspressionismin ja amerikkalaisen mustan elokuvan tyylittelyjä.
On jokseenkin tyypillistä että ohjaaja tekee pääroolin jonkun toisen tai itsensä käsikirjoittamassa elokuvassa, mutta tässä tapauksessa käsikirjoittaja alistuu toisen ohjattavaksi. Pääroolissaan Kurt Raab ei todellakaan muistuta oikeaa Haarmannia lainaten ulkoasunsa ja maneerinsa ruttoa levittävältä loiselta joka saapuu laivalla. Ukko kuitenkin saa Haarmannin olemaan kaikkea muuta kuin vakuuttava rikollinen nero vaan enemmänkin surkea epäonnistuja. Muut roolit toimivat hyvin epämääräisen ajankohdan elokuvassa joka jokseenkin hankalasti tasapainottelee useiden eri valintojen ristiaallokossa.
Useiden eri tyylilajien sekoittelu aiheuttaa jokseenkin sekavan vaikutelman, mutta pääroolissa on ytyä ja kuvakerronta maalaa epämääräisen kovien aikojen rasittaman Saksan missä Haarmannin kaltainen mitätön murhamies voi mellastaa. Hyvä päärooli vahvistaa lopullista pistesaldoa.
