Hyvä (vaikka hiton outo) leffa, siitä ei pääse mihinkään.

Heti alussa painotan että tämä pläjäys ei ole musiikkijulkaisu vaan elokuva. Elokuva joka perustuu yhteen maailman kuuluisimmista vinnyleistä, joka on julkaistu myös cd muodossa. Minun mielestäni ko.albumi on myös yksi parhaista. Pink Floyd The Wall on siis elokuva joka perustuu tuohon levyyn. Kuulostaako oudolta? No, outo on leffakin.

Pink on rokkistara joka istuskelee hotellihuoneessa täysin loppuun palaneena ja seonneena muistelemassa elämäänsä. Se käydään läpi Pink Floydin musiikin siivittämänä. Jokainen kappale sulautuu tapahtumiin täydellisesti. Pinkillä on myös vilkas mielikuvitus. Eräässä kohtauksessa kun opettajat kiusaavat häntä koulussa, poika kuvittelee kuinka lapset nousevat kapinaan, rikkovat kaikki huonekalut ja polttavat lopuksi koulun sekä rehtorin. Ja taustalla soi Another Brick In The Wall part 2. Biisin kuulleet tietävät miksi se biisi tekee muuten aika sairaasta kohtauksesta viihdyttävän ja mahtavan. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän Pink sekoaa. Hän näkee mitä erilaisimpia näkyjä, hajottaa hotellihuoneensa ja muuta mukavaa.

Leffassa ei ole tavallista keskustelua kuin muutama repla. Suurin osa leffan sanoista kuuluu niissä wall levyn biiseissä jotka soivat lähes jatkuvasti taustalla. Eivätkä itseasiassa jää edes perinteisesti taustamusiikiksi vaan nousevat näyttelemään elokuvan tärkeimpiä rooleja.

Ja mistä se nimi The Wall tulee? No, aina kiusattu ja syrjitty muusikkoparka tietysti rakentaa muurin suojakseen, piiloutuakseen ulkomaailmalta. Vaan kuinkas lopuksi käykään… Leffan muutenkin huuruista ja unenomaista tunnelmaa sekoittavat vielä lisäksi useat piirretyt jaksot siellä täällä. Varsinkin niissä itse muuri on usein esillä. Ei siinä mittään, tyylikkäästi niistäkin suurin osa on toteutettu.

Ja varoituksen sana: En keksi yhtään hyvää syytä miksi joku joka ei pidä Pink Floydista katsoisi tämän. Vaikka kyseessä on itsenäinen elokuva, niin elokuva kuitenkin perustuu siihen levyyn ja sen levyn biisit jumputtavat taustalla lähes koko ajan. Itse onneksin pidän PF:stä paljonkin.

Ja kaikille heikkohermoisimmille en myöskään suosittele. Sen verran outoa meininkiä tämä on, ja useiden tuttujeni mielestä ahdistava elokuva. Minua ei pelottanut eikä ahdistanut, mutta en ihmettele miksi joitain saattaa ahdistaa tämä elokuva. Varsinkin piirretyissä osuuksissa.

Joten jos pidät Pink Floydista, et ole heikkohermoinen ja olet taideleffafani niin tämä on elokuva sinulle. Jos etsit jotain popkorniviihdettä niin valitse joku muu kuin tämä. Jos haluat tutustua Pink Floydin musiikkiin niin osta ensin cd. Koska jos ei tiedä millaista musiikkia tuleman pitää, niin saatat olla tosi ihmeissäsi nähdessäsi tämän…
Uskaltaisin jopa väittää että yksi maailman oudoimmista leffoista.

Hyvä (vaikka hiton outo) leffa, siitä ei pääse mihinkään. Ja jos joku haikailee jonkinlaista biisilistaa, että mitä biisejä tässä leffassa soi, niin vastaukseksi sanon että ainakin lähes kaikki Wallin biisit. Mielestäni kaikki mutta en ole ihan varma.