Keski-ikä on ollut aina aika suosittu aihe komediaelokuvissa. Aiheen pohjavire on aina valmiiksi vähän vakava, niin siihen saadaan hyvin ujutettua huumoria mukaan. 10 – nainen kuin unelma on toimiva esimerkki tästä lajityypistä.
Dudley Mooren karisman ja koomikon kykyjen varaan rakennettu komedia on fiksusti kirjoitettu. Huumori toimii vieläkin ja tuntuu yhtä härskiltä melkein 30 vuoden iästä huolimatta. Mooren tulkitsema George Webber on mainetta ja kunniaa kerännyt muusikko, joka täyttää 42 vuotta. Hän katselee nuoria tyttöjä ja hänellä on pihallaan kaukoputki, jolla hän tiirailee rivon naapurinsa naimapuuhia. George itse viettää ihan kelvollista elämää, jota monet voivat syystä kadehtia. Sitten häneen iskee keski-iän kriisi ja hän alkaa jahdata unelmiensa tyttöä, mikä vie hänet pitkälle matkalle sekä tiukkoihin tilanteisiin.
1970-luvulla tehtiin kyllä hienoja elokuvia. Vaikka ei 10 – nainen kuin unelma kuulukaan tuon vuosikymmenen kirkkaimpiin helmiin, niin tarinankerronta on juuri sellaista kuin 70-luvulla oli tyypillistä. Blake Edwards on vieläpä aika taitava ohjaaja, niinpä hän pystyy tekemään hömpästä hyviä ja viihdyttäviä elokuvia. Tässä leffassa on imua ja homma viihdyttää koko kestonsa ajan. Dialogikin on varsin mainiosti kirjoitettua.
Julie Andrews on hyvä Georgen topakkana naisystävänä ja Bo Derek tarpeeksi söpö kympin tytöksi. Ilman Mooren energiaa ja omanlaista tyyliä leffa ei kuitenkaan olisi mitään.
Hyvä elokuva, joka jää kuitenkin monien uudempien ikääntymiskuvausten jalkoihin. Kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Tässä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ei pahemmin mitään sellaistakaan, mikä nostaisi tämän suurten elokuvien joukkoon.
