Justin Linin (Hurjapäät: Tokio Drift) ohjaama Hurjapäät 4 – elokuva jatkaa aikaisempien osien mukaan vauhdikkaalla menolla, mutta nyt mukana on myös enemmän draamaa. Originaali näyttelijä kaarti on nyt kasassa ja tapahtumat sijoittuvat toisen ja kolmannen osan väliin, viisi vuotta ensimmäisen osan jälkeen.
Paul Walkerin esittämä Brian O’Conner työskentelee FBI:n agenttina ja Vin Dieselin esittämä Dominic Toretto on poliisien vihaama ja metsästämä kaahari. Vuosien erossa olon jälkeen, miehet kohtaavat jälleen ja yhdistävät voimansa etsiessään miestä nimeltä David Park. Toisella on motivaationa kosto ja toisella lain puolustaminen. Näillä eväillä lähtee liikkeelle toimintaa ja draamaa pursuava neljännes Hurjapäät – elokuva.
Juoni saattaa kuulostaa hieman kliseiseltä ja teennäiseltä ja sitä se ehkä onkin, mutta se on toteutettu tyylikkäästi ja voi sen täten antaa anteeksi. Justin Lin on onnistunut kuvauksellaan ja musiikki valinnoillaan luomaan elokuvaan enemmän draamaa ja se sopii hyvin, koska itse tarinakin on hieman synkempi. Hahmot on kirjoitettu kohtuullisen hyvin, mutta niistä välittäminen vaatii kuitenkin sen, että katsoja on nähnyt aikaisemmat osat. Hahmoihin on keskitytty enemmän, kuin aikaisemmissa osissa ja tämä lisää katsojalle mielenkiintoa elokuvaa kohtaan. Vaikka hahmoihin onkin panostettu hieman aikaisempia osia enemmän, on Hurjapäät edelleen kuitenkin pääosin viihde – elokuva, eikä se yritä tuoda esille minkäänlaista sanomaa taikka uusia taiteellisia kokeiluita elokuvien saralla.
”I like 20% angel, 80% devil.”
Näyttelijät jatkavat samaa rataa mitä edellisissä osissa, eli jos et pitänyt Dieselistä tai Walkerista silloin, tuskin pidät nytkään. Tästä huolimatta molemmat ovat tuoneet rooleihinsa hitusen uutta. Etenkin Diesel, jonka rooli vaatii nyt hieman totisemman ja surullisemman ilmeen ja näiden seikkojen luomisessa mies onnistuu hyvin. Diesel eläytyy nyt paremmin rooliinsa ja saa täten enemmän tunnetta peliin, jonka ansiosta katsojakin välittää kyseisestä hahmosta enemmän. Walker puolestaan jatkaa samaa linjaa kuin ennenkin, lukuun ottamatta sitä, että mies tuntuu olevan enemmän perillä siitä mitä tekee kuin aikaisemmissa osissa. Walkeria ei oikeastaan voi kehua mistään, mutta ei juuri haukkuakkaan. Enemmän tunnetta olisi mies ehkä voinut hahmolleen tuoda. Sivurooleissa pyörivät vanhat tutut, Michelle Rodriquez (Letty) ja Jordana Brewster (Mia) saavat nyt vähemmän ruutu aikaa, mutta hoitavat roolinsa kuitenkin kohtuullisen hyvin. Rodriquez ei oikeastaan tuo mitään uutta aikaisempiin suorituksiin verrattuna, mutta nainen on kuitenkin eläytynyt rooliinsa ja täten katsojakin välittää Rodriquezin hahmosta. Jordana Brewster jatkaa myös samaa rataa tuomatta mitään uutta, mutta naisen naisellinen lämpö hehkuu kuitenkin ruudun toiselle puolelle, joten katsoja voi hyvillä mielin nauttia myös Brewsterin suorituksesta.
Hurjapäät 4 on kuitenkin sarjan paras osa juuri sen takia, että siinä on nyt enemmän tunnetta mukana. Hahmotkin ovat aikaisempien osien jälkeen kehittyneet taustoineen sen verran suuriksi, että katsoja välittää niistä melko varmasti. Samaa räminää ja toimintaakin on luvassa, vaikkakin vähemmän, silti koko rahan edestä. Erikoistehosteilla ei ole leikitty liikaa, vaan juuri sopivasti ja niiden avulla on luotu todella komeita stuntteja ja räjähdyksiä. Elokuvan lopetus on toteutettu hyvin ja se myös kruunaa elokuvan viiteen tähteen.
Hurjapäät – elokuvien faneille tämä osa on must-see, mutta elokuvaa voisin suositella myös muille tämän tyylisistä elokuvista kiinnostuneille. Jopa edellisiin osiin pettyneet katsojat voivat tykästyä tähän osaan.
”I would’ve won the race, if you handn’t cheated, right?
– You hit your head?”
