Kun ensimmäinen Manaaja pääsi näyttämään kyntensä ja saaden ainakin minut toteamaan: ”Hei! Tämähän toimii, vaikka tosi vanha kauhupätkä onkin!”, oli katsottava, mitä jatko-osa tarjoaisi. Kuulemani mukaan elokuva on kerännyt todella huonoa arvostusta, joten kokeilimpa katsoa, onko tämä ihan niin huono kuin sanotaan. Onko tämä siis huono?
Vastaus on: kyllä! Vaikka edellinen leffa ei ollutkaan idealtaan mikään ihmeellinen ja tämä jatko-osa pitää sisällään enemmän tähtinäyttelijöitä mm. Louise Fletcher ja James Earl Jones, tämä leffa sortuu olemaan huonolla tavalla kamala jatko alkuperäiselle klassikolle.
Manaaja 2:ssa ollaan muutama vuotta myöhemmässä ajassa. Regan on täysin tiedoton aiemmista tapahtumista, mutta asuu sijaishuoltajan luona ja käy aina tutkituttamassa mielenterveyttään. Samaan aikaan vatikaanissa lähetetään isä Lamont tutkimaan Merrinin mystistä kuolemaa – tietämättä, että paha ei ole jättänyt vieläkään Regania rauhaan vaan on valmis vielä ilkeämpiin kepposiin.
Leffassa ainut hyvä on näyttelijöiden suoritukset, vaikkakin Linda Blairiin on vähän vaikeampi samastua näyttelijälahjojen heikentyneen sitten edellisen osan. Kaikki muu leffassa onkin jo kuravelliä: juoni, käsikirjoitus ja ohjaus. Leffa on paljon tylsempi ja tehosteet naurettavia. Lisäksi leffan K-18 -ikäraja on täysin turha, sillä mitään kauheaa ei ole luvassa, niin kauhu- kuin väkivaltamielessä.
Elokuva on kaikin puolin turha, vaikka plussana onkin hiukan aiheeseen syventyminen ja muutama hyvä näyttelijäsuoritus. Elokuvaa ei voi oikein faneillekkaan suositella, sillä naurettavuudellaan jä lähes loputtomalla päämäärättömyydellä on hienon elokuvan jatko täysin pilattu.
