Galaktisessa Tasavallassa oleva rauha rakoilee Kauppaliiton laittaessa Naboo-planeetan saartoon ja kokenut jedi Qui-Gon Jinn (Liam Neeson) ja tämän oppilas Obi-Wan Kenobi (Ewan MacGregor) saapuvat paikalle selvittämään rähinää ja joutuvat pakenemaan kovaa vauhtia mukanaan planeetan kuningatar Amidala (Natalie Portman) ja paikallisten punaniskojen kylähullu Jar Jar Binks (Ahmed Best). Pieni koukkaus aavikkoplaneetta Tatooinella nappaa mukaan orjapoika Anakinin (Jake Lloyd) ja poliittista solmua saadaan selvitettyä lopulta senaattori Palpatinen (Ian McDiarmid) avulla vaikka synkkä kovanaama Maul (Ray Park) enteilee pahaa.
George Lucas istuskeli laakereilla pitkään ja lopulta päätti palata aktiiviseen ohjaustyöhön esiosien trilogialla suureen perhesaagaan. Rahaa käytettiin, John Williams säveltää hyvää musiikkia ja ne tietyt alkuperäisissä osissa taustalla lymyilleet nakertavat heikkoudet pääsivät valitettavan valloilleen. Se on suuri harmi leffan näyttäessä tosi hyvältä ja toimintaa ohjatessa George Lucas osaa työnsä erittäin hyvin. Harmiksi kyseinen taito ei siirry dialogiin tai rakenteeseen juonen ollessa melkoisen ennalta-arvattavaa huttua.
Liam Neeson ja Ewan MacGregor ovat leffan sankareita joiden tehtävä on pääasiassa olla paikalla ja romuttaa huvittavan törppöjä peltijanttereita. Natalie Portman on elävä macguffin ja suuren perhesaagan tulevana patriarkkana Jake Lloyd ei kovinkaan hyvin vakuuta, mutta sen voi sietää leffan ollessa mitä se on. Ahmed Best tekee suurta ironiaa osoittaen erittäin vahvan roolisuorituksen elokuvahistoriallisen sekoilemisen pääministerinä ja raastaa silmiä ja korvia aina ollessaan näkyvissä ja se on aika säännöllistä se. Ian McDiarmid on leppoisa ja viisas vanhus paitsi leikkiessään ilkeää kelmiä ja silloin hän on ilkeä ja Ray Park tekee pelkällä kehonkielellä riemukkaasti vimmaisen pahiksen joka näyttää häijyltä ja on vielä häijympi päästessään tositoimiin. Näyttelijät tekevät juuri sitä mitä käsikirjoituksessa lukee ja eivät takuulla yhtään sen enempää.
Suuri perhesaaga alkaa hyvin laimealla nuotilla toiminnan ollessa laadukasta ja juonen ja dialogin ollessa hyvin löperöä ainesta. Kaiken lisäksi näyttelijät ovat melkoisen yksinään ja elokuvahistorian suurimman törpön ensimmäinen perintöprinssi myös valitettavasti sekoilee, tunaroi ja ja törttöilee mukana. Tässä muodossa perhesaagan ensimmäinen episodi antaa huonoja enteitä.
