Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies on Uuno Turhapuron seikkailujen toiseksi viimeisin osa ja Spede Pasasen viimeisimmäksi jäänyt Uuno-elokuva. Hopeahääpäivää viettävän Uunon toimivuus on hiipunut jo melkoisesti sitten huimien mustavalkoisten aikojen. Tällä kertaa varsin heiveröistä käsikirjoitusta on hommattu paikkailemaan iso kasa lööppien ykkösjulkimoita.
Tapio Hämäläisen poissaolo pistää pahasti silmään, siitä huolimatta Ere on päättänyt änkeä mukaan Vuorineuvos Hugo Tuuran (Heikki Nousiainen). Hieman vaihdos yskähtelee, ja yleisestikin homma toimii vain yksittäisten sketsien kohdalla – huttua on tarvittu täytteeksi liikaa.
Uuno on siis taas Tuuran harmina. Ovela sukulainen siirtää varansa Uunon tilille, koska se tumpelohan ei käy pankissa kuin korkeintaan sadetta pitämässä. No, ulosottomiehen (Hannele Lauri) tonkiessa Tuuran tilejä Uuno pistää rahaa palamaan velipoikansa Pen Turhapuron (Santeri Kinnunen) kanssa. Harmi vain, että Lottovoittaja U.K.K. Turhapuro on esittänyt ökyrikkaan Uunon paremmassa valossa ja hauskempana. Oiva lisäys sen sijaan on Uunon ja Elisabethin (Marjatta Raita) ero, joka dramaattisuudessaan on varsin veikeää katsottavaa. Penin kahden manageroitavan, missimitat täyttävän, mutta laulutaidoiltaan vajavaisen, naisen taustameno on sekin hauska lisä.
Leffan huippusketseihin lukeutuvat Joel Hallikaisen Kuurankukka –esitys, jonka aikana Turhapurokaksikko heltyy lahjoittamaan rahaa toivottomalle laulajalle (eeh, loistavaa!) sekä Tom Pöystin luotsaaman venäläisganstaparin toilailut lastenkärryjen sieppaamiseksi. Pekko Aikamiespojan mukanaoloa olisi voinut miettiä hetken jos toisenkin. Sama pätee katkeruutta kuvaavien kriitikko- ja elokuvasäätiösketsien kohdalla.
Julkimoita siis piisaa ruudulla: niin Tommy Taberman, Kummeli, Arto Bryggare, Sauli Niinistö kuin Renny Harlinkin kipaisevat filmissä. Petteri Summanen kauppailee autoja vakuuttavasti ilmeillen ja Uunon rahoja keräten ja Tapani Kansalle kuuluu itseoikeutetusti Suomen nopeimman kuljettajan paikka.
Mitään uutta varsinaisesti ei siis taaskaan ole luvassa. Uunon traditio jatkuu 2000-luvun taitteessakin ja liukuu hitaasti loppuaan kohti. Verkkopaitaisen miehen harvojen hampaiden täyttämä suu jauhaa laiskuusläppää vielä kolmen tähden arvoisesti. Vielä kun herrat Sörsselsön ja Härski-Hartikainen olisi istutettu parempiin rooleihin, niin nauruja olisi piisannut enemmän.
