Hömelö turmatarina Airport-leffojen hengessä.

17.3.2011 21:44

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Mayday
Valmistusvuosi:2005
Pituus:120 min

Oih, 1970-luvun lentokoneturmaleffoissa oli tytinää; oli suuria tähtiä, tehosteet viimeisen päälle ja ennen kaikkea käsikirjoituksia, joissa katastrofi nousi oikeastaan yhdeksi päähenkilöistä. Airport-elokuvien saaga oli ja on yhä lajityypin kiehtovimpia kaikessa rasvaisuudessaan. Mayday – Hätäkutsu on sen pojanpojanpojanpoika. Jos Mayday olisi ihminen, se olisi hintelä ja heikkohampainen jätkä, joka yrittäisi saada naisia kehuskelemalla olevansa Joe ”Airport” Patroni VII. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen tähden, Mayday on ns. ihan jees roskaraina.

Mayday – Hätäkutsussa on esikuvistaan poiketen vain yksi tähti. Hänkin on 1990-luvun jälkeen kauas A-listan tuntumasta kadonnut näyttelijä. Aidan Quinnia ei ole oikein onni suosinut roolituksissa ja nyt alkaa jo ikä näkyä miehessä siinä määrin, etteivät teinitytöt enää hingu perään. Johnny Deppiin Quinnilla on silti vain neljän vuoden ikäero.

Quinn esittää elokuvassa ihailtavalla jaksamisella perheenisää ja sunnuntailentäjää, joka aikoo matkata monen muun tavoin jumbojetin kyydissä Aasiaan. Hymyjä vaihdellaan ja Kelly Hu tarjoilee drinkkejä lentoemona. Samaan aikaan toisaalla Yhdysvaltain merivoimat testaa salaista asettaan. Kenellekään muulle, paitsi tietysti elokuvan hahmoille, ei liene yllätys, että jettiin osuu. Muutaman metrin reikä ei kuitenkaan konetta pysäytä, vaikka matkustajia ja henkilöstöä tipahteleekin alla vellovaan mereen. Television Teräsmieheni-sarjan trikoistaan ulos kasvanut Dean Cain päsmäröi komentaja Slanina, joka tahtoo hävittää vahingon hävittämällä loputkin jetistä. Vakavista ilmeistä ja aiheesta huolimatta Maydayta on vaikea ottaa vakavasti. Idioottimaisimmillaan sen juoni lähentelee Hei me lennetään! -elokuvan juonta.

Katastrofielokuvia käsitellään usein toiminta-, jännitys- ja/tai seikkailuelokuvina, mistä syystä ne häviävät näiden genrejen parhaimmiston taakse. Sillä silmällä tarkasteltuna myös Mayday on Ö-luokan tuubaa, jossa jännitysmomentit pilaa ennalta arvattava juoni ja seikkailullisuuden TV-elokuvassa vielä entistäkin ahtaammalta vaikuttava näyttämö, eli tässä tapauksessa lentokone. Puhtaasti katastrofielokuvana arvioituna Mayday on kuitenkin viihdyttävä pätkä, koska se antaa sen, mitä lentokonekatastrofileffalta on lupa odottaa. On vähintään pari sympaattista hahmoa, jotka joutuvat järjettömän kokoisen turman uhriksi. He pyrkivät kaikin voimin pelastamaan itsensä ja mahdollisimman monta muuta järkyttävästä tilanteesta. Tältä kantilta katsottuna Maydayn suurin ongelma ovat ne matkustamon hahmot, joilta puuttuu Aidan Quinnin esittämän John Barryn (hih) sympaattisuus. Näitä tusinapällejä leffassa on enemmän kuin Cats-musikaalissa kissaihmisiä. Se, ja TV-tuotannon halpuuden löyhkä laskevat Maydayn tasoa roimasti myös disaster-alagenressä.

Arvosteltu: 17.03.2011

Lisää luettavaa