Elokuva perustuu samannimiseen televisiosarjaan, jota esitettiin ainakin Amerikan televisiossa 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa. Pääosassa tuossa televisiosarjassa oli tässäkin elokuvassa pääosissa oleva James Garner, joka sopii mainiosti tällaiseen komediaan. En ole koskaan nähnyt alkuperäistä televisiosarjaa, joten en osaa kommentoida sen tyyliä tai hyvyyttä.
Elokuvassa Mel Gibson esittää Maverickiä, tyylikkään rauhalliselta vaikuttavaa pokeriammattilaista, joka on matkalla jokilaivalla pidettävään pokerikilpailuun, johon osallistumismaksu on huimat 25.000 dollaria. Kilpailussa voittajaa saa 500.000 dollarin palkintorahan, maineesta ja kunniasta nyt puhumattakaan. Foster esittää viehättävää Annabelle Bransfordia, pokeriammattilaista joka osaa huijata vastustajiltaan rahat ja omaisuudet muullakin tavoin kuin korttipöydän äärellä. Myös Annabellen ajatukset ovat huimassa palkintopotissa. James Garner on virkavallan edustaja, joka sattumoisin on matkalla samaan kilpailuun, mutta ihan eri tarkoituksessa.
Kolmikon matkalla kohti kilpailua sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hauskaa intiaanihyökkäyksestä venäläisen tsaarin metsästysretkeen. Elokuvan hauskin (ja tutuin) kommentti ja tapahtuma sattuu kuitenkin pankkiryöstön yhteydessä, jossa ”2 vanhaa tuttua kohtaavat”. Katso filmi niin ymmärrät paremmin.
Olen aina pitänyt Mel Gibsonia viihdyttävänä näyttelijänä. Tässäkin elokuvassa nauruhermo ärsyyntyi monen monta kertaa. Filmihän on kuitenkin enimmäkseen komedia, ja huumori upposi ainakin minuun erittäin hyvin. Joissakin kohdissa tuli mieleen ”Hei me lennetään” ja ”Alaston ase” -tyyliset komediat, mutta ihan niiden tasolle ei ylletä. Elokuvan pienet mutta järjettömät juonenkäänteet piristivät myös katselukokemusta. Kokonaisuutena hauska komedia, kun vaan suhtautuu siihen nimenomaan komediana.
