Charmikas ja taitava vakuutusmyyjä Walter Neff (Fred MacMurray) pieneen työasiaan liittyen tulee kontaktiin onnettomassa avioliitossa olevan Phyllis Dietrichsonin (Barbara Stanwyck) kanssa ja tämän hienovaraisista tunnusteluista vetää heti johtopäätökset. Valitettavasti Walter ei ole kaikista rehellisin ja nuhteettomin ihminen ja ei pysty välttämään suunnitelmaan liittymistä. Suunnitelma on tehdä kiukkuisesta ja kärttyisästä aviomies Dietrichsonista (Tom Powers) selvää ja Walter tuo mukaan kieron sivujuonteen, jolla rahaa tulee vielä enemmän. Murha tehdään ja on melkein täydellinen Isopomo Nortonin (Richard Gaines) pitäessä omituista kuolemaa itsemurhana. Walterin verikoiramaisen ja letkeää kommenttia heittävän kaverin, Barton Keyesin (Edward G. Robinson) mielestä kyseessä on murha ja hän vielä löytääkin sen apurin. Samoin asiaan liittyy Dietrichsonin tytär Lola (Jean Heather) ja tämän kiivas poikaystävän Nino (Byron Barr) ja loppuratkaisu on tyly kun todella paha nainen ja todella pahaksi ruvennut mies jäävät nalkkiin.
Film noir-aligenreen liittyy paljon mielikuvia. Siinä pitää olla ainakin yksi kaunistus ja siinä on oltava rikos. Mieluiten murha ja murhan pitää olla työkalu päämäärään pyrkimisessä. Siinä pitää olla sympaattinen päähenkilö joka nykäistään pahaan leikkiin mukaan ja siinä pitää olla ainakin yksi häijy roisto. Sen pitää omata voimakas eroottinen lataus ja takaumien ja voice-overin käyttö ei ole kiellettyä. Billy Wilderin ohjaamassa genreklassikossa on noita kaikkia ja sama mies vastaa myös käsikirjoituksesta genrekirjailija Raymond Chandlerin kanssa. Lähtökohdat ovat selkeät ja nopeasti esitellyt, mutta niissä on silti puhtia koko elokuvan kannatteluun, sillä yllätyskäänteetkin sopivat siihen.
Barbara Stanwyck on monipuolinen manipulaattori joka osaa vaikuttaa avuttomalta ja epävarmalta ja ehkä lopussa todellakin on muuttumassa parempaan suuntaan tavattuaan yhtä pahan vastineensa, mutta silti kyseessä on ovela, kylmäverinen ja älykäs juonittelija joka saa muut toteuttamaan hänen suunnitelmansa ja vielä nämä uskomaan olevansa johdossa. Hienovarainen, mutta kiistattoman tehokas. Fred MacMurray huono-onnisena päähenkilönä (sankari on huono sana nyt) on aluksi huvittavan charmikas myyntimies, mutta huomaa kuinka helppoa murhaaminen, petkuttaminen ja valehtelu on ja kun porkkana on iso hyppää hän kolarijunaan ja on siinä loppuun asti. Pääosaduo on melkoisen tehokas kokonaisuus tunteetonta manipulaattoria ja tämän taitavaa ja ehkä liiankin itsevarmaa kätyriä joka oppii itsekin kylmäverisyyttä ja myös todistaa sen.
Edward G. Robinson heittää vankkaa dialogia Neffin pomona jolla on tarkka vatsa huijauksien suhteen ja kun hän alkaa tuntea betonimöhkäleen muodostumisen alkaa myös salakähmäisten murhaaja-rakastavaisten juoni purkautua, laajeta ja myös vaatia nopeita päätöksiä. Tom Powers jurputtaa kiukkuisena aviomiehenä joka todellakin on kiukkuinen ja tyly ja Jean Hather on vakuuttava tämän tyttärenä joka pysyy kuivilla juurikin koska tuhoaan lähestyvä mies työntää hänet ja tämän pois raiteilta hänen oman apokalypsinsa lähestyessä uhkaavasti, mutta murhaan ruvettuaan on pakko mennä loppuun asti.
Kokonaisuus ei ole samanlainen kuin rikos jota se kuvaa. Kyseessä on mestarillisesti ja virheettömästi pyörivä [I]noir[/I] joka säilyttää jännittävyytensä loppuun asti vaikka jo heti alussa katsoja tietää että Walterin suunnitelma ei tule onnistumaan. Visuaalinen ilme tukee mainiosti synkkää tarinaa ja mukana on myös hieman huumoria, mutta silti pysyy tarina tiukasti sen tuhoon tuomitussa päähenkilössä.
