Bernardo Bertoluccin kahden Oscarin ehdokas, hiukan aliarvostettu kulttielokuva, Viimeinen tango Pariisissa on hieno tutkielma ihmisen pahuudesta ja elämän raadollisuudesta. Se ei säästele, eikä teeskentele, mutta onnistuu samalla olemaan arvokas ja sivistynyt ”taide-elokuva”.
Tarina alkaa, kun salaperäisen, ranskaa sujuvasti puhuvan amerikkalaisen Paulin (Marlon Brando ässäroolissa) naamalla on syvä suru. Hänen vaimonsa on tehnyt itsemurhan ja lohtua hän hakee samalla jalkakäytävällä kävelevästä Jeanne’sta. Jeanne on herkkä, unelmoiva ranskalaistyttö, joka solmii kuin äkkiseltään suhteen Paulin kanssa. Paul on sen sijaan elämän pettämä surullinen, rappiollinen ja osin moraalitonkin mies, joka tulee elokuvan aikana toteuttamaan villejä fantasioitaan Jeannen kanssa. Elokuvassa on rohkeita seksikohtauksia, jotka eivät kuitenkaan tahallaan yritä olla kohua herättäviä, kuten esim. Catherine Breillat’n Sisarelleni-leffan seksikohtaukset.
Täytyy sanoa, että elokuvan alun joissain kohdissa luulin että elokuva kaatuu tylsyyteen ja järjettömyyteen, jota sain nähdä muutamassa kohtauksessa, mutta myöhemmin huomasin, että kaikki kohtaukset ovat lopulta merkityksellisiä. Erityisesti näyttelijät tekevät elokuvasta jo katsomisen arvoisen. 21-vuotias Maria Schneider suoriutuu roolistaan todella hyvin ja on muutenkin erittäin hyvännäköinen ja mieskatsojille maukasta katseltavaa. Show’n varastaa kuitenkin Marlon Brando, joka on varmasti maailman tärkein ja paras luonnenäyttelijä. Brando kirjoitti elämänkerrassaan, että hän improvisoi kohtauksen, jossa Paul kertoo lapsuudestaan. Brandon tulkitsema hulluus, herkkyys, paheellisuus, katkeruus ja suru on mestarillista ja voit kuulla myös tämän legendaarisen näyttelijän puhuvan täydellistä ranskaa sillä kuuluisalla mumisevalla äänellä. Erittäin coolia.
Lopputuloksena on siis melankolinen, jopa runollinen kulttiseksitaidepläjäys, joka on murtautunut jo ainakin minun Top 10-listalleni ja pysyy siellä varmasti pitkään. Leffan nimi
tulee siitä, kun päähenkilöt tanssivat viimeistä tangoa ennen traagista loppua, joka on loistava päätös tälle elokuvahelmelle.
Täysi hiljaisuus!
nimimerkki: Johnny Cool
