Jos olet elänyt tynnyrissä ja et ole koskaan Mohandas ”Mahatma” Gandhista, niin kerrottakoon että hän oli intialainen asianajaja joka nuorena miehenä kiinnostui vastarinnasta Intian brittihallintoa vastaan. Gandhi ei kuitenkaan ollut suuri sotapäällikkö, vaan kannatti väkivaltaisen sodan sijasta passiivista vastarintaa ja kieltäytymistä brittihallinnon sortotoimista. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat kannattaa hänen ideologiaansa ja hän keräsi valtavan kannattajajoukon taakseen.
Gandhin kuuluisien protestipaastojen, joiden takia hän lähes kuoli ja yhtä legendaarisen suolamarssin jälkeen brittien ote Intiasta alkoi hiipua ja lopulta Intiasta tuli itsenäinen valtio, ei kuitenkaan Gandhin toivoma uskontojen harmonia vaan muslimit muodostivat oman valtionsa, Pakistanin.
Gandhilla oli myös vastustajia. Kaikki eivät hyväksyneet hänen ajatuksiaan uskontojen tasavertaisuudesta ja samasta Jumalasta ja niinpä tammikuussa 1948 kutsumanimen Mahatma saanut johtaja kuoli muslimi-sala-ampujan luoteihin. Hautajaisista tuli suuret muistojuhlat joihin osallistui useiden valtioiden päämiehiä. Tuhkat siroteltiin Gangesiin, mutta Gandhin henki jäi elämään useissa vallankumoustaistelijoissa ja poliitikoissa.
Richard Attenboroughin vuonna 1982 valmistunut, jopa 9 Oscaria kerännyt spektaakkeli on lähes dokumentintarkka kuvaus Mahatman elämästä ja teoista. Kaikki yllä mainitut teot ovat mukana ja elokuva luo historiafriikeille mielenkiintoisen näkökulman Intian itsenäistymistaisteluun.
Richard Attenboroughin ohjaus on jämerää laatutyötä, vaikka kamera likkuukin melko verkkaisesti. Henkeä salpaavaa työtä ovat kuitenkin useiden satojen ihmisten massiiviset joukkokohtaukset, joita on todella runsaasti, Intiassa kun sitä populaa riittää. Suuret väkijoukot kuvataan loistavasti ja kontrolli säilyy. Kuvauspaikat ovat niitä lomamatkaltakin tuttuja Intian tasankoja.
Näyttelijöistä loistaa tietenkin yksi suosikkinäyttelijöistäni Ben Kingsley, joka loistaa pääosa-Oscarin täysin ansaitusti voittaneessa pääroolissa Mahatmana. Miehestä muotoutuu selkeä ja ennen kaikkea realistinen henkilökuva, joka on melko lailla Kingleyn karisman ansiota. Muista näyttelijöistä kannattaa mainita Roshan Seth Nehruna ja Gandhin vaimo. Monia kuuluisia ja vähemmän kuuluisisa kasvoja vilisee sivuosissa, joten heitä on hauska bongailla.
Tähän asti kaikki OK, mutta rainaa vaivaa historiallisten spektaakkeleiden perisynti: pituus. Elokuva on aivan järkyttävän pitkitetyn oloinen ja katsojan mielenkiinto pääsee varsinkin keskivaiheilla herpaantumaan liian helposti. Sääli, sillä potentiaalia olisi vaikka mihin.
Englantilais-intialaisena yhteistyönä tuotettu raina on kuitenkin yksi parhaista
historiallisista henkilökuvista mitä on tullut nähtyä. Bertoluccin upean Viimeisen Keisarin tasolle se ei yllä mutta Gandhin historiallinen arvo on mittaamaton. Pienet virheet kuten liika pituus estävät uppoutumasta rainaan täysillä, mutta merkkiteoshan tämä on.
