Rikostutkijat William Somerset (Morgan Freeman) ja David Mills (Brad Pitt) tekevät kaikkensa saadakseen kiinni älykkään ja julman murhaajan, jonka jokainen murha tuntuu perustuvan johonkin seitsemästä kuolemansynnistä. Näitä ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo (on tosin pakko sanoa että kristityt uskoivat kuolemansynteihin lähinnä kristinuskon alkuaikoina joissain piireissä, eikä esimerkiksi luterilainen kirkko usko sellaisiin nykypäivänä).
Seitsemän on mielestäni hyvin toimiva kokonaisuus, mistä ei jännitystä tai ajoittain myös aitoa pelkoa puutu. Elokuvan viimeinen vaihe myös parantaa elokuvaa paljon, poistaen elokuvasta käytetyt kliseisyydet lähes kokonaan. En tällä tarkoita, että ennen viimeisiä kohtauksia elokuva ei olisi hyvä: päinvastoin, alusta loppuun asti elokuva on hyvin mielenkiintoinen. Kuitenkin viimeiset kohtaukset takaavat silmissäni sen, että Seitsemän ei jäänyt ”vain” perushyväksi jännityselokuvaksi, vaan nousi mestariteosten tasolle.
Seitsemän on suurimmaksi osaksi synkkä ja ajoittain myös ahdistava elokuva, mutta siihen kuuluu juuri sopivasti toimivaa huumoria. Tarpeeksi paljon, että elokuva ei tunnu liian vakavalta missä synkkyydellä mässäillään tarpeettomasti, mutta tarpeeksi vähän niin että elokuva pysyy muutamista hauskoista hetkistä huolimatta juuri sopivan synkkänä. Elokuvan tunnelma on siis mielestäni erinomainen ja juuri tähän kyseiseen elokuvaan sopiva. Tästä saanemme kiittää erityisesti elokuvan ohjaajaa David Fincheria, joka saa olla ylpeä tästä elokuvasta.
Elokuvan pääosien esittäjät Morgan Freeman ja Brad Pitt tekivät molemmat vaikuttavaa työtä, ja vaikka usein haluan nostaa elokuvasta jonkun näyttelijän ylitse muiden, Pitt ja Freeman tekevät mielestäni aivan yhtä hyvää työtä tässä elokuvassa. Pitt näyttelee uskottavasti ja taitavasti temperamenttista konstaapeli David Millsia, joka osaa kyllä hyvin työnsä mutta usein antaa omien tunteidensa vaikuttaa arvostelukykyynsä. Tämän vuoksi Pittin hahmo tanssii enemmän murhaajan pillin mukaan kuin Morgan Freemanin näyttelemä William Somerset, joka on kokenut poliisi ja pitkään urallaan selvittänyt paljon rikoksia.
Siinä missä Brad Pittin hahmo näyttää usein tunteitaan liikaa, Morgan Freemanin hahmo taas vaikuttaa välillä hieman liian tunteettomalta ja neutraalilta, vaikka onkin ymmärrettävää, että poliisin ammatissa pitää säilyttää tietty puolueettomuus. Freeman näyttelee myös vaikuttavasti hahmoaan ja osaa hyvin tasapainoilla siinä että vaikka tämän hahmo välillä vaikuttaa kovin tunnekylmältä, niin välillä taas Freemanin hahmo näyttää paljonkin tunteita (esimerkiksi Freemanin ja Gwyneth Paltrowin hahmojen välisessä kahvilakohtauksessa). Pittin ja Freemanin hahmojen kemia on kovin toimivaa elokuvassa ja pidän siitä että heidän hahmot eivät koskaan varsinaisesti ystävysty keskenään vaan alusta loppuun asti sopiva kireys heidän hahmojensa välillä säilyy. Arvostan tätä myös siinä mielessä, että olisi ollut varsin ennalta-arvattavaa ja kliseistä jos hahmoista olisi tullut hyvät ystävykset keskenään alun hankaluuksien jälkeen.
Elokuvan muista roolisuorituksista jäi erityisesti mieleen kaksi. Toinen niistä on Gwyneth Paltrow yksinäisenä vaimona, joka ei viihdy miehensä kanssa uudessa kotipaikkakunnassa ja saa luontevasti kontaktin Morgan Freemanin hahmoon, kuitenkin niin että hahmot ystävystyvät eikä tulee mitään siirappista ja elokuvaan sopimatonta kolmiodraamaa.
Paltrowin, Pittin ja Freemanin hahmojen lisäksi elokuvasta jäi luonnollisesti mieleen myös itse pahis, Kevin Spaceyn näyttelemä John Doe. Spacey tekee ansiokasta työtä pahiksena, josta samaan aikaan välittyy tiettyjä herrasmiesvarkaan piirteitä ja ajoittain ilmenevää ”silkkaa pahuutta”. Välillä elokuvassa hahmo oli ainakin omasta mielestäni varsin mukavan oloinen pääpahikseksi, ja pian sen jälkeen hahmosta välittyi suuri inhottavuus ja ennen kaikkea vaarallisuus. Vaikka Spaceyn hahmo on selvästi hullu mielipuoli, joitain hahmon mielipiteitä jäi aidosti miettimään (esimerkiksi Spaceyn hahmo väittää, että usein ihmiset noudattavat lakia vain koska sen rikkomisesta saa rangaistuksen).
Seitsemän on yksi lempielokuvistani, ja kyseisen elokuvan kautta innostuin jännityselokuvista, missä seurataan poliiseja selvittämässä rikoksia. Vahva suositus tälle elokuvalle.
