Kaksi ja puoli tuntia vaaleanpunaista ja kimaltelevaa lööperiä. Tekisi mieli huutaa tuskasta, sillä vietin viime viikonlopun niin tiukasti risusavotassa, että riuska toimintaelokuva sopisi paremmin mielentilaani. Hyvä, jos ei rintakin jo kasva karvaa.
Sinkkuelämää 2 eli Sex and the City 2 on edeltäjäänsä pitkäveteisempi. Kaikkien leffassa esiintyvien upeiden muotiluomusten joukosta saattaa vain vaivoin erottaa juonentyngän, mikäli silmät eivät lupsahda kiinni heti alkuteksteissä. Mikäli lupsahtavat, valotan asiaa yhden lauseen verran: Carrie (Parker), Miranda (Nixon) ja Charlotte (Davis) pääsevät seksuaalisesti edelleen hyvin viriilin Samanthan (Cattrall) muassa Abu Dhabiin, jossa jännitetään, saako Samantha kuumia aaltoja vai ei.
Matkaamalla New Yorkista toiselle puolelle maapalloa ei paljon saavuteta. Lähi-idässä seikkailulle tarjoutuisi monia oivia tilaisuuksia, mihin dialogissakin viitataan selvin sanoin. Valitettavasti Sinkkuelämää-tytöt juovat mieluummin kuplivaa baarissa kuin taittavat korkonsa hiekkadyyneillä. Niinpä on aivan sama, onko näiden keski-iän rajamailla liikkuvien tyttösten kulissina XXXL-kokoinen vaatekaappi New Yorkissa vai arabiksi arabin paikalle palkatun brittinäyttelijän isännöimä luksushotelli Lähi-idässä. Tärkeintä koko show’ssa on ulkonäkö (Cattrall on joukon vanhin ja silti upein ilmestys) ja viimeisimmät trendit, jotka parin kuukauden päästä ovat todella out. Niin, ja on mukana reunion-henkeäkin, kun kaikille alkuperäisessä Sinkkuelämää-sarjassa esiintyneille suosikkihahmoille on kirjoitettu jonkin sortin osa tähän product placement -kimaraan. Siellä tönöttää niin Aidan (Corbett) kuin Smithkin (Lewis) kuin parvekkeelle kansalle heiluttamaan kokoontunut valtionjohto.
Sinkkuelämää 2 on selvästi tehty vain sarjan suurimpia faneja ajatellen. Muunlaista katsojaa elokuva tuskin viehättää, sillä vaikka pukeutumisen uusimpia tuulia haluaisikin haistella, se onnistuu kätevämmin esimerkiksi tuoreinta Vogueta selaamalla. Jos tässä leffassa jotakin mahtavaa on, se on veteraanitähti Liza Minnellin cameorooli itsenään. Tähden terveys on horjunut suuresti, mutta siitä huolimatta hänessä tuntuu olevan enemmän “sitä jotain” kuin missään muussa asiassa tässä leffassa. Siitä yksi piste.
