19-osainen Uuno-sarja koki kovan notkahduksen 90-luvun alussa, mutta kääntyi onneksi nousuun laman hiivuttua. 1991 & 1992 valmistunut Uunon politiikkakikkailuista kertonut leffakaksikko jaksaa kuitenkin muistuttaa tästä pohjakosketuksesta.
Ere Kokkonen palasi viiden vuoden (ja kolmen leffan) jälkeen Uuno-ohjaajaksi, mutta ei päässyt parhaimpien töidensä tasolle. Jo vuosikaudet kansaa palvellut hauskuuttajakaarti teki minkä pystyi, tällä kertaa käsikirjoitus ei vain sisältänyt rahkeita mihinkään suurempaan.
Ei silti, hetkittäin 13 vuoden takainen läppä lentää kuin Uunon nuoruusvuosina maaseudulla. Turhapurohan ei ehkä ole kaikkein nopein heräämään tai maailman aktiivisin työntekijä, mutta tarpeen vaatiessa ”Tuuran painajainen” pystyy mitä ihmeellisimpiin tekoihin. Uuno Turhapuro, herra Helsingin herra –leffassa kaupungillistunut Uuno avittaa Tömisevän Penttiä (Pirkka-Pekka Petelius) vaalikampanjassa ja sotkee itsensä kabinettikuvioihin. Kyllähän sen tietää, että silloin uraputki kääntyy nousuun.
Leffa kyselee rallatellen ”Tömisevän Pentti, tuleeko siitä presidentti?”, ja kun Uuno on mukana kuvioissa, ainakaan Tuuraa käänteet eivät miellytä. Portit jäävät auki myös vuotta myöhemmin valmistuneelle seuraajalle.
Mitä sitä sitten yhteenvedossa pitäisi sanoa? Vesku Loirin Uuno on sen verran symppis laiskuri, että leffaa ei hennoisi millään morkata. Toisaalta tämä tuotos on hyvin kaukana leffanautinnosta. Ehkäpä suositus vois kuulua näin: vuokratkaa/ostakaa mikä tahansa muu Uuno-leffa kuin tämä tai seuraaja (Uuno Turhapuro, Suomen tasavallan herra presidentti). Näin ollen näette Uunon paremmassa valossa ja maanläheisempänä veijarina.
