Noidat kertoo kolmesta miehennälkäisestä naisesta, Alexista (Cher), Janesta (Sarandon) ja Sukiesta (Pfeiffer) joiden unelma näyttää käyneen toteen salaperäisen muukalaisen, Daryl Van Hornen (Nicholson) saapuessa tuhon nuhjuiseen pikkukaupunkiin. Van Horne vaikuttaa täydelliseltä mieheltä ja saa kaikki kolme naista nopeasti pauloihinsa. Miehessä tuntuu silti olevan jotain mysteeristä ja pelottavaa, ja pian naiset alkavat huomata omituisia piirteitä toisissaankin.
Elokuvaa kuvaa erinomaisesti sana omituinen. Siitä ei oikein ota selvää, onko kyseessä puhdas fantasia- ja kauhuvaikutteinen komedia, vai yliluonnollinen jännityselokuva pöhköillä tapahtumilla ja runsaalla huumorilla varustettuna. Kaipa leffa voitaisiin luokitella eräänlaiseksi kauhukomediaksi, sillä erittäin paljon läsnä olevan runsaan komiikan vuoksi sitä ei missään nimessä voi sanoa selväksi trilleriksi, mutta erityisesti loppupuolella esiintyvien hurjien maskeerausten, taitavien erikoistehosteiden ja kierojen kohtausten takia ei rainaa voi millään mieltää myöskään täysin rennoksi komediaksi. Viihdyttävä leffa silti on, eikä sen parissa juurikaan pitkästymäänkään pääse.
Have another cherry.
Naispääosien esittäjät hoitavat roolinsa hyvin ja ilman suurempia moitteita, mutta Jack Nicholson varastaa koko shown itselleen jo leffan alkuvaiheessa. Nuo kieroutuneet naamanvääntelyt, mielipuolinen nauru ja karismaa tihkuva ääni ovat Nicholsonin valttikortti tässäkin elokuvassa. Äijä jättää niin naiset kuin ookoot sivunäyttelijät varjoonsa kieroutuneena ja mysteerisenä kartanonomistajana, jollei ei mikään tunnu olevan mahdotonta. Muut näyttelijät eivät missään nimessä ole huonoja, mutta Nicholson nyt vain edustaa sellaista eliittiä, että muiden näyttelijöiden suoritukset jäävät auttamatta vähemmälle huomiolle.
I always like a little pussy after lunch.
Viihdearvoa ”Noidilla” on vaikka muille jakaa, mutta on aivan turhaa yrittää etsiä leffasta mitään syvällisempää saati sitten jotain pohdintaa tai ajatuksia herättävää. Vaikka elokuvan repliikeistä löytyykin runsaasti pohtimista, mm. naisen olemassaolosta, kukkaanpuhkeamisesta ja muusta mielenkiintoisesta, kannattaa nämä ottaa ennemminkin huumorin kannalta, sillä sellaiseksi nuo puheet ovat varmasti alunperin tarkoitettukin. Koomisia lausahduksia ja legendaarisia repliikkejä ”Noidat” onkin sitten pullollaan, näistä useimmat kullaan luonnollisesti Jack Nicholsonin esittämän Van Hornen suusta. Erityisesti miehen paasa naisten olemassaolosta ja Jumalan virheistä paikallisessa kirkossa on niin intoa tulvivaa ja nautinnollisen koomista katseltavaa, ettei katsoja kerta kaikkiaan voi olla hymyilemättä. Naisten ei myöskään tarivtse ottaa elokuvaa turhan vakavasti, ainakaan Nicholsonin heittelemiä naarasaiheisia repliikkejä, löytyyhän rainasta runsaasti myös naisten puheita miehistä,! joista suurin osa keskittyy juuri niihin mielenkiintoisimpiin hieman alempana sijaitseviin laitteisiin. Näitä naisten välillä olevia keskusteluja saadaankin nähdä jatkuvalla syötöllä lähes koko leffan ajan, aina silloin kuin Nicholson ei ole ruudussa tai ei tapahdu mitään yliluonnollista tai muuten erityisen jännittävää. Alapäätähän suurin osa noista keskusteluista käsittelevät, puhutaan niin koosta (suuri, pieni vai keskikokoinen) kuin ”väärinkaartumisestakin”.
-Of course, I wouldn’t know a snowy egret if I were pissing on one. Lunch?-I think it’s a little late in the season.-For lunch?-No, pissing on birds.
Hauskojen replojen ja hymyilyttävän huumorin lisäksi leffan valttikorttina toimivat näyttävät ja hyvin toteutetut erikoistehosteet. Osa niistä luonnollisesti tuntuu jo hivenen vanhentuneilta, mutta enimmäkseen ne ovat melkoista silmäniloa, aina paperinpalamyrskyistä hurjiin yliluonnolisiin taikoihin. Erityisesti erään päähenkilön näkymätön ja yliluonnollinen mutta jokseenkin verinen kidutusoperaatio on ainakin toteutusmielessä mukavaa katseltavaa, sadistit tosin saavat ilon irti kyseisestä kohtauksesta toisellakin tapaa katsottuna. Visuaalisesti elokuva siis on oikein mukavaa katseltavaa, joskaan erikoistehosteista ei päästä aivan mielenmäärin ja jatkuvasti nauttimaan.
What scares me isn’t how short life is, no, it’s the pain, all the pain. I don’t understand why there has to be so much pain.
Musiikkiin en tule yleensä kiinnittäneeksi kovinkaan paljon huomiota, mutta ”Noidissa” oli sekin vallan mainiota kuunneltavaa, ainakin alkutunnarista puhuttaessa. Sopii hyvin leffan tunnelmaan ja tekisi ihan vain sen takia mieli hommata leffan soundtrack, jos sellaista nyt edes on. Muu musiikki nyt on melko taustalle jäävää, mutta mukavan kuuloista joka tapauksessa.
”Noitia” voitaisiin tietyssä mielessä myös pitää eräänlaisena romanttisen komedian parodiana, sillä jossain määrin alkupuolella paikkansa ottavassa maagisessa tennisottelussa tunnelma on juuri samantyylinen kuin noissa romantiikkaa tihkuvissa koomisissa räpellyksissä. Keskivaiheen jälkeen ja siitä eteenpäin kohti loppua mentäessä kuvioihin tulevat kuitenkin pahimmat pelot, rajut tuskat ja yliluonnolliset voodooväkerrykset. Nämä seikat tuntuvat hivenen pirullisilta, aivan kuin elokuvantekijät haluaisivat nauraa romantiikankipeille, miehensä kainaloon käpertyville naaraille ja sanoa, ettei tämä olekaan sellaista romantiikkapelleilyä jollaiseksi tätä luulitte. Tämä vahvistaa entistä enemmän sitä seikkaa, että The Witches Of Eastwick on omituinen elokuva. Alussa leffa tuntuu jonkinlaiselta perhedraamalta, yhden päähenkilön avioeron ja miesten perään kohdistuvien haikeiden katseiden takia. Eteenpäin mentäessä tunnelma vastaa romanttista komediaa, eli on erittäin kevyttä ja rentoa! , erityisesti aiemminmainitun tennispelin ja maagisen ilmalentokohtauksen aikana tekee mieli käydä pitkäkseen ja nauttia ihanan rauhallisesta ja ylitsevedetyn kevyestä komediasta. Jällen mentäessä eteenpäin mukaan tulevat kuitenkin entistä rajummat huudahdukset anaaliyhdynnöistä ja prostituoiduista ja huumori muuttuu muutenkin runsaammaksi ja härskimmäksi. Sitten tuleekin mukaan jotain pelottavalla tavalla yliluonnollista, tuskallista oksentelua ja muuta kivaa. Loppuhuipennus onkin sitten jopa erittäin jännittävä, vaikkakin paikoittain koominenkin. Kevyt ja koominen tunnelma on siitä huolimatta todella monessa kohtauksessa läsnä, mutta tuleehan sitä pakosti jännitettyäkin.
-You’re terrible!-No I’m not. I’m fabulous.
Yhteenvetona ”The Witches Of Eastwick” on toimiva kevyttunnelmainen kauhukomedia jonka monet pitkäveteiset ja tylsät kohtaukset antaa jonkin verran anteeksi Nicholsonin loistavan roolisuorituksen, toimivan musiikin ja hienojen erikoistehosteiden ansiosta. Siltikin kyseessä on vain hauska ja viihdyttävä fantasiakomedia/kauhu, eikä mitään sen enempää.
nimimerkki: Elokuvafriikki
