David Byrne tunnetaan paremmin muusikkona kuin muun sortin taiteilijana. Tämä monitalentti mies on näyttää kuitenkin olevan vähän kuin nimikirjainkaimansa David Bowie – yksi jos toinenkin asia heebolta onnistuu, jos vain intoa riittää.
True Stories – tositarinoita Teksasista on ensimmäisistä minuuteistaan lähtien kuin suorakaide, jota on pakko tarkastella suunnikkaana. Se on Byrnen itsensä juontama musikaalinen dokumentti, jossa totuus on yhtä aikaa siinä ja tuolla (kaukana) jossain. Hontelo ja alituisesti vinosti hymyilevältä näyttävä Byrne vie katsojan avonaisella amerikkalaiskaarallaan Teksasiin. Autolla ajaminen on elokuvassa niin isossa roolissa, että True Storiesia voisi kutsua myös road movieksi. Kun autosta noustaan pois, päästään näkemään mm. muotinäytöspastissi ostarilla (vrt. Fellinin Rooma), tehdastyöläisten arkea ja ihanan ankeaa lähiöelämää.
Elokuvaa kuljettaa David Byrnen esittämän David Byrnen lisäksi hänen ja Talking Heads -bändinsä musiikki. Näitä biisejä esittävät elokuvassa myös näyttelijät, joista ylipäänsä kaksi hilpeintä performanssia tekevät punatukka Swoosie Kurtz laiskuuttaan sängystään elävänä neiti Rollingsina ja John Goodman karaoke-mies Louis Fynenä. Jälkimmäinen on Byrnen ohella elokuvan tukipilareita. Pirstaleinen kokonaisuus hoopoja hahmoja ja asioita ei ilman heitä tulisikaan toimeen.
Hauskojen amerikkalaisuuskomenttien ja muutamien teennäisyyttään riemukkaiden tehosteiden ansiosta tämä leffa onnistuu olemaan viehättävä kokonaisuus, jonka viihdyttävyys ei kulu puhki heti ensimmäisellä katsomiskerralla.
