Batmanista on vaikea olla pitämättä. Siinä on onnistuneesti luotu dramaattinen supersankari, joka ei turvaudu mihinkään yliluonnollisiin voimiin niin kuin monet muut. Sen ainakin huomaa Tim Burtonin synkän puoleisissa sekä Christopher Nolanin realistisemmista leffoista. No, näissä 60-luvun Batmaneissa ei olla vielä niissä merkeissä.
Tämä leffa tuo todella mieleen mukulaiän, kun fanaattisena tuli katsottua MTV3-kanavalta se sarja, jonka myötä metka tunnari tuli tutuksi. Tämä ei herätä niin paljon samanlaista tunnetta, kun tämän katsoo jo täysi-iän saavutettuaan. Muuta ei voi oikein sanoa, että tämä on hauskalla tavalla nolo, vaikka ilmestymisaikaan ajatukset olivat varmasti toiset.
Neljä kuuluisaa konnaa, Jokeri, Arvuuttaja, Pingviini ja Kissanainen, päättävät yhdessä ottaa Gothamin haltuunsa. Pian ovat Batman ja hänen apurinsa Robin hassut trikoot yllä ja matkalla ottakseen konnat kiinni. Tämän ihmeellisemmin juonta ei voi kertoa, niin yksinkertainen kun on.
Vaikkei tätä leffaa muistakkaan lapsuudesta, ovat kaikki sarjassa mukana olleet elementit kyydissä. Tunnari, vanhat tehosteet, ne BANG!-, MÄISKIS!- ja BUM!-tekstit, lapsellisuus… Tämä on kuin katsoisi jotakin sarjan jaksoa, vaikkakin ylipitkää semmoista. Leffassa oli hauskoja oivalluksia ja pätkän pyöriessä sai nauraa räkäisesti (esimerkkeinä Batman juoksemassa palavan pallopommin kanssa ja melko vempula ”tappajahai”).
Hiukan joudun rokottamaan pisteitä leffan vanhuuden ja nykypäivän Batmaneihin verraten (vaikka on tämä ainakin miljoona kertaa parempi kuin ne Joel Shumacherin rökäleet). Muuten en voi tätä huonoksi sanoa parhaiden naurujen antamisesta ja nostalgisuuden nostattamisesta.
