Indiana Jonesin tuntee varmasti jokainen, joka elokuvia on elämänsä aikana katsonut. Pitkän odotuksen jälkeen tyylikäs seikkailuelokuvasarja sai neljännen osansa, jota Indiana-diggarit kaikkialla maailmassa odottelivat jo kieli polvissa roikkuen. Tavallaan heidän odotuksensa palkittiin, tavallaan ei.
Elokuva vie vanhentuneen Jonesin poppoineen Etelä-Amerikkaan legendaarisen kristallikallon metsästykseen. Mitäpä Indy-elokuva olisikaan ilman kylmäkiskoisia pahiksia, joiden virkaa toimittavat tässä elokuvassa neukkusotilaat, johtajanaan ilkeän näköinen Irina Spalko, joka taikavoimia omaavan kallon avulla haluaa laittaa maailman polvilleen. Luvassa on muiden Indiana Jones -leffojen tavoin ryminää, räiskettä, salaisuuksia ja juonittelua.
Indiana Jones teki komean paluun valkokankaalle, vaikka Harrison Ford onkin tätä nykyä jo vanha patu. Toimintakohtausten pienimuotoinen kankeus tuokin oman, uskottavan lisänsä rymistelyyn, eikä Jonesista yritetäkään tehdä kummoisempaa superpappaa. Elokuva on hauska, tyylikäs seikkailupätkä, jonka loppuratkaisu kuitenkin lyö pahemman kerran överiksi. Joillekin se sopii, joillekin ei. Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Juuri loppuratkaisun vuoksi joudun karsimaan pari tähtöstä pois.
Indy-faneille ja vauhdikkaista seikkailuelokuvista nauttiville elokuvaa voi kuitenkin suositella lämpimästi.
