60-luvulla syntyi camp-henkinen Batman-sarja, joka kaikessa hölmöydessään oli ihan hyvää viihdettä. Sarja oli sellainen lasten suosikki, että siitä tehtiin elokuva, joka on myös hölmöydessään hyvää viihdettä. Arvuuttaja (Frank Gorshin), Pingviini (Burgess Meredith), Kissanainen (Lee Meriwether) ja Jokeri (Cesar Romero) yrittävät vallata Gothamin joten Batman (Adam West) ja Robin (Burt Ward) pukevat koomiset trikoonsa päälle ja lähtevät pelastuspuuhiin. Siinä juoni lyhyesti.
Batmanin ja Robinin todella hölmöt trikoot naurattavat näin myöhemmällä iällä paljon, kuten koko leffakin. Silti tämän jaksaa katsoa aina vaan uudelleen, yksinkertaisesti vaan jäin tähän ja siihen tv-sarjaan koukkuun (kunpa MTV3 esittäisi sitä sarjaa vielä).
Plussaa siitä että konnat ovat kuten sarjakuvissa. Tim Burton teki ensimmäisessä suuren budjetin Batman-leffassaan vuonna 1989 Jokerista psykoopaatin, joka omasi pelottavan virnistyksen (Jack Nicholson hoiti roolin), mutta tässä Jokeri on kuin sarjiksissa, enemmänkin hauska kuin hullu. Joel Schumacher teki vuonna 1995 elokuvassa ”Batman Forever” Arvuuttajasta ärsyttävän kuminaamavääntelijän (homman hoiti Jim Carrey), mutta tässä hän on niin kuin sarjiksissa: lähinnä tavallinen konna joka arvuuttelee. Burton teki Pingviinistä vuonna 1992 elokuvassa ”Batman – Paluu” täydellisen lapsena hylätyn hirviön (roolin teki Danny DeVito), tässä hän on herrasmies joka kävelee kuin pingviini – niin kuin sarjiksessa. Kissanainen on oma itsensä, aikalailla samanlainen kuin Batman – Paluu:ssa (roolin teki Michelle Pfeiffer). Uusissa Batmaneissa Gotham City on synkkä rikollisten kaupunki, tässä päivänvalo paistaa kokoajan.
Ero siis nykyisiin Batmaneihin on suuri, mutta se ei haittaa. Jokainen, joka pitää nykyisistä suuremmalla budjetilla tehdyistä ”Battiksistä” pitäisi katsoa tämän. Hauska ja valoisa camp-huumorilla koristeltu viihdepläjäys.
nimimerkki: Koralli
