Whitbyyn rantautuu laiva minkä miehistö kärsii akuutista elintoimintojen puutteesta. Samaisen reissun myötä varsin uniikista fysiososiaalisesta vammasta kärsivä ulkomaalainen aatelismies Dracula (Frank Langella) saapuu paikalle ja aika kovalla nopeudella demonstroi olevansa aika kovasti viriili ukko. Kreivin temppujen seurauksena vähemmän elävää naisväestöä alkaa ilmaantua ja sellaisesta ärtyneenä kreivi kääntää katseensa Lucy Sewardiin (Kate Nelligan). Sellaisesta auervaarailusta tohtori Seward (Donald Pleasence) kutsuu paikalle professori Van Helsingin (Sir Laurence Olivier) ja tällä on henkilökohtainen syy kärttyisyyteen ja kreivin apuna on epämääräinen Renfield (Tony Haygarth). Professorin apuna on Jonathan Harker (Trevor Eve) ja jo mainittu Seward.
Populääriculttüürin ikonina [movie=1958]Dracula[/movie] on omituinen siinä että hän perustuu historiallisesti validiin ja aika tarkasti dokumentoituun persoonaan. Tai ainakin se ikoninen persoona omaksui hänen hurjan nimensä ja viktoriaanisen ajan viihdekirjallisuuden klassikko on modernin version siemen mitä on sovitettu suoraan, epäsuorasti ja väännelty mitä moninaisempiin muotoihin. Tämä versio perustuu Hamilton Deanen alkuperäiseen näytelmäsovitukseen. Aikaisempi sovitus samasta lähteestä ei tykännyt äänielokuvasta yhtään (vaikka kuuluu 1001:n listaan), joten John Badhamilla on helppo, mutta haastava tehtävä edessään. Kohtaukset ovat teatterimaisen selkeitä ja miljöö melkoisen suljettu, mutta visuaalisesti Badham osuu napakymppiin. Värimaailma on äärimmäisen haalistunut, miljööt hukkuvat tomuun ja täysikuu valaisee kylmästi. Tämä elokuva sijoittuu maailman suurimman imperiumin persvakoon missä oopiumin tinktuura on yleislääke kaikkiin vaivoihin ja hyytävä sumu peittää sitä ympäröivän nummen. Juonellisesti se on melkoisen jähmeää tekstiä, mutta kuvasto paikkaa lähdemateriaalin heikkouksia.
Frank Langella oli teatteriversion nimiroolissa ja on sen takia luonnollinen valinta valkokankaalle. Tämä versio Draculasta omaa norsuannoksen sulavan eksoottista charmia ja hienoisen annoksen tragediaa hänen ollessa jäänne vanhemmilta ajoilta. Hän on myös ylpeä ja pirullinen persoona joka kerskailee mielellään. Sir Laurence Olivier saa päälleen väsyneen ja uupuneen tiedemiehen manttelin minkä ansiosta aksentti hankaloittaa puhetta, mutta toimintaan yllytettynä hän on aika pätevä. Kate Nelligan ja Trevor Eve toimivat pienemmissä rooleissaan ja Donald Pleasence on luotettava valinta. Tony Haygarth on epäortodokseja proteiinilähteitä soveltava kylähullu. Kokonaisuutena näyttelijät ovat rooliensa tasolla ja kukaan ei pistä silmään pahassa mielessä.
Visuaalisesti loistava sovitus vanhan verenimijän teatteriremellyksestä toimii ja Frank Langella osoittautuu melkoisen toimivaksi vampyyriksi. Pieni annos Hammer-tyylin veri-irvistelyä kohottaisi tämän leffan parhaimpien Dracula-sovitusten joukkoon. Nyt se on vain hyvä sovitus ja yksi osa-alue jäi puuttumaan kokonaisuudesta – kuten aina…
