K-19 sijoittuu tositapahtumiin vuoteen 1961,jolloin kylmä sota oli kuumimmillaan ja kahdella suurvallalla, Yhdysvalloilla ja itänaapurillamme Neuvostoliitolla oli tarpeeksi ydinaseita tuhotakseen maailman parikymmentä kertaa toistamiseen. Torjuakseen Yhdysvaltojen sukellusveneiden uhkaa Neuvostoliitto rakennuttaa valtavan ydinsukellusveneen K-19, jonka on tarkoitus toimia vahtikoirana USA:n itärannikolla. Operaatio ei kuitenkaan ala kovin valoisissa merkeissä: kymmenen miehistönjäsentä kuolee erilaisissa tapaturmissa jo ennen vesillelaskua ja laivaa kastettaessa pullo ei särjykään tömähtäessä veneen kylkeen, joten miehistö nimeää veneen heti ”Leskentekijäksi” .Alus on pakko saada pikaisesti vesille,mikä tarkoittaa sitä,että monet korjaustyöt ja laitteet jätetään keskeneräisiksi, mistä komentaja kapteeni Polenin (Schindlerin Listasta tuttu Liam Neeson) ei oikein pidä, joten hänen tilalleen asetetaan puolueelle fanaattinen kapteeni Vostrikov (Harrison Ford yhdessä uransa huippuhetkistä). Lopulta K-19 saadaan matkaan ja se suuntaa napajäätikölle, jossa se suorittaa ohjuksenlaukaisukokeita, jonka jälkeen se suuntaa huippusalaiseen määränpäähänsä: Yhdysvaltain itärannikolle.
Mutta Atlantilla jotain menee dramaattisesti pieleen: toiseen veneen ydinreaktoreista tulee vuoto jäähdytysjärjestelmään ja reaktorin lämpötila alkaa tasaisesti nousta. Tilanne on todella uhkaava,sillä kyseessä on muutakin kun pelkkä miehistön jäsenten henki: jos veneessä tapahtuu ydinräjähdys, parin kilometrin päässä sijaitsevassa Nato-tukikohdassa se voidaan tulkita provokaatioksi ja voi syntyä ydinsota,joten miehistö aloittaa epätoivoisen kamppailun saadakseen jäähdytysjärjestelmän taas toimimintaan. Pakeneminen tai avunpyyntö amerikkalaisilta ei tule isänmaalle fanaattisen Vostrikovin mielestä kysymykseenkään, mikä aiheuttaa närää miehistössä.
Harrison Ford tekee yhden elämänsä parhaista roolitöistä häikäilemättömänä Vostrikovina, joka ajattelee vain ja ainoastaan isänmaan parasta. Myös Liam Neeson vetää aivan kohtuuroolin miehistön sympatiat keräävänä Polenina. Mutta todellinen yllätys on nuori Peter Skarsgaard, joka tekee huipputason suorituksen nuorena upseerina, joka uhrautuu koko veneen miehistön puolesta menemällä hengenvaaralliseen reaktoriin sisälle.
Elokuva on hyvin klaustrofobinen ja ahdistava: se onnistuu todella hyvin vangitsemaan nuorten sotilaiden ja heidän upseeriensa ahdistuksen aluksessa, jossa hengenvaarallinen säteilytaso nousee koko ajan, muttei apua saa pyytää ympärillä pyöriviltä amerikkalaisille, joille yhdessä elokuvan hauskista kohtauksista aluksen miehistö pyllistää kannelta.
En tiedä johtuuko se siitä, että elokuvan ohjasi nainen, vai että elokuva kuvaa venäläisiä, mutta ilmeinen jenkkisiirappi on saatu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta putsattua hyvin pois: elokuvan voi hyvin kuvitella olevan realistinen, vaikkain kerrotaan K-19:n oikeiden eloonjääneiden nauraneen elokuvaa katsottaessa. Tekninen toteutus on aivan loistavaa ja elokuva kuvattiinkin osittain Jari Komulaisen vanhalla sukellusveneellä, joka lillui Suomenlinnassakin yhdessä vaiheessa. Teknisenä avustajana onkin kuulemma DVD:n making of-dokumentin mukaan toiminut K-19 aikoinaan oikeasti palvellut veteraani ja se on helppo uskoa, sillä sen verran nättiä jälki, joten filmi on mannaa myös tekniikkahistoria-friikeille.
Kaikenkaikkiaan leffasta jää hyvä maku suuhun: se eroaa sopivasti valtavirrasta harvinaisen aiheensa ansiosta ja toteutus on laadukasta.Elokuva kannattaa katsoa myös historiallisen arvon vuoksi,sillä se selostaa melko kattavasti ajanjaksosta, jolloin maailma lillui jälleen ydinsodan partaalla vain muutaman ihmisen tähden. Muistakaa, että myös Suomen väitetään olleen amerikkalaisten ohjusten kohteena. Ei tästä välttämättä klassikkoa tule, muttei elokuvaa kuitenkaan kannata missata.
