Paul Barnel (Robin Williams) asuu vaimonsa, Margaretin (Holly Hunter) kanssa Alaskassa sijaitsevassa tuppukylässä. Mies pyörittää matkatoimistoa. Vaimo sairastaa erikoista Touretten oireyhtymää, joka saa jankkaamaan asioita ja puhumaan rivoja. Vaimo pitäisi saada etelän lämpöön paranemaan, mutta rahoja matkaan ei ole. No, eipä hätää. Paulin velipoika on ollut kadoksissa viisi vuotta. Henkivakuutuksesta vois irrota tarvittavat pätäkät ja vähän enemmänkin. Kun jonkun tyypin ruumiskin sattuu sopivasti lojumaan läheisessä roskapöntössä niin eikun tuumasta toimeen eli lavastamaan velipojan paluu ja kuolemaan johtanut onnettomuus. Tuota ruumista tosin sattuu kaipaamaan pari muutakin tyyppiä.
Kyseessä on Fargomaista leppoisaa takahikiän tunnelmaa ja omalaatuista huumoria. Juoni on hauska ja hiljaisessa miljöössä tunnelma ja tarina tulee esiin ilman häiriötekijöitä. Henkilöhahmot ovat ovat äärimmäisen toimivia ja näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin. Robin Williamsin flegmaattinen roolihahmo sopii äijälle erinomaisesti. Holly Hunter loistaa psyykkisesti sairaan vaimon roolissa. Leffan roistot toilailevat eivätkä vaikuta lopunperin edes vaarallisilta, vaikka koittavatkin olla kovaa gansteria. Pääpahikset ovat lopulta vakuutustarkasta Ted (Giovanni Ribisi) sekä Paulin oikeasti comebackin tehnyt velipoika (Woody Harrelson).
Leffasta ei keksi mitään pahaa sanottavaa, ja miksi pitäisikään. Kyseessä on äärimmäisen positiivinen yllätys ja laatuleffa.
