Pari epäonnista muusikkoa, Joe (Tony Curtis) ja Jerry (Jack Lemmon) joutuvat pakomatkalle. Matkaseuraa johtaa Sugar Kane (Marilyn Monroe), mutta isona jujuna on se että jermut joutuvat menemään naisiksi pukeutuneina. Lisäksi perässä on gangsteri Spats Colombo (George Raft) kätyreineen. Luvassa on siis melkoista sekametelisoppaa Jerryn joutuessa vanha playboy-miljonäärin, Osgoog Fielding III:n (Joe E. Brown) silmätikuksi ja Joen yritessä riiata Sugar Kane taas uudessa naamiossa. Yhteensattumia on luvassa.
Billy Wilder ohjaa ja käsikirjoittaa leffaa jonka juonikuvio on Allekirjoittaneelle tuttu useista myöhemmistä leffoista. Eipä se kuitenkaan haittaa, sillä [I]Piukat paikat[/I] keksi ne kaikki. Juoni on enemmän tekosyy iskevälle musiikille, kommelluksille ja napakalle dialogille. Hyvästä meiningistä huolimatta mukana on muutamia juonen ja meiningin katkaisevia hetkiä jotka eivät palvele mitään tarkoitusta. Nämä pienet nakerteet pudottavat saldon täydellisestä komediasta vain erinomaisen hyviin komedioihin.
Tony Curtis ja Jack Lemmon joutuvat drag-asuihin jotka on tällaisiin elokuviin pakollisen läpinäkyviä, mutta eipä se paljoa haittaa ukkojen vetäessä nautittavaa komediaa oloissa joissa häiritseviä ärsykkeitä on enemmän kuin silmät osaavat laskea. George Raft on pahaenteinen gangsteri joka ei pidä silminnäkijöistä ja hiljentää heidät omakätisesti Thompsonilla. Roolituksen kuitenkin kruunaa Actor’s Studion kasvatti, kaikkien peroksidiblondien namupalakaunis kiteymä ja ikiaikainen seksisymboli Norma Jean Baker joka oli paitsi kaikkea edellä mainittua myös erinomainen näyttelijä nimellä Marilyn Monroe. Monroe luo nautittavasti kahkon, mutta herkän ja romanttisen bile-elukan jolle kelpaa whisky metallisesta taskumatista, kulkee kuin jousitettu hyytelö ja on rehellinen kullankaivaja.
Hienoa komediaa, hyvä meininki ja upeat roolisuoritukset. Kaikilla tavoilla erittäin nautittava elokuva ja Joe E. Brown on maailman niljaisin miljonääri.
