Joku kysyi tässä taannoin ”Onko western kuollut?”. Vaikka muutaman vuoden takainen nimihirviö The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford on enemmän klassinen elämänkerta kuin puhdas western, päätin esitellä kyseisen elokuvan kysyjälle. Elokuvan myötä lännenelokuvan huhutut hautajaiset kuulemma peruttiin…
Jesse James on nimenä useimmille tuttu, Jessen salamurhaaja Robert ”Bob” Ford ei ehkä niinkään. Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta aka The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford, jota jatkossa aion nimitellä semiloogisella TaoJJbtCRF-nimikkeellä bittiavaruutta säästääkseni, kertoo Jessen (Pitt) ja Bobin (Casey Affleck) tarinan professori Ron Hansenin kirjaan pohjautuen. Elokuvan tempo on tahallisen hidas, ja käänteissä viivytellään kuin irvaillen heille, joille lännenelokuva on pelkkää kuudestilaukeavien laulua ja/tai johnwaynemaisia sankareita.
TaoJJbtCRF on monella tapaa klassinen Oscar-voittajaelokuva. Kaikkien tunteman mystisen hahmon traaginen elämänkerta, lännenelokuvan raikkaisiin tuuliin sekoitettuna, hitaalla, jopa raskaalla kerronnalla, karun realismin kaatuessa ylle. Silti TaoJJbtCRF sai vain kaksi Oscar- ja yhden Golden Globe -ehdokkuuden – nekin lähinnä Casey Affleckin jäätävän sivuroolitulkinnan myötä. Eikä voittanut yhtään. Uskallan väittää, että jos vuoden 2008 alussa tähdet olisivat olleet edes hieman eri asennossa tai valitsijapiireissä vallinnut pienehkö lännenelokuva-hype, voisi tässä olla muutaman pokaalin voittaja. Ainakin oikeusmurhalta Nick Caven ja Warren Ellisin jumalaista soundtrackia kohtaan Akatemian toimesta olisi vältetty….
Niin Pitt kuin jalustalle (ansiosta) roolistaan nostettu Affleck ovat vähäeleisiä tulkinnoissaan, joista kumpikin on oikeastaan pääosa. Lapsenkasvoisen Affleckin Ford (ei auto!) on silti vastenmielisyydessään toimivampi; 32-vuotias näyttelijä muuntautuu alle parikymppiseksi pojanroikaleeksi, epävarmaksi, loukatuksi, hyvin inhimilliseksi ja, mikä hienointa, kierolla tavalla sankariaan/salamurhansa kohdetta palvovaksi. Duon takana muut näyttelijät jäävät suosiolla kauas taakse, esiripun luokse. Tai no, ehkäpä Sam Rockwellin nimi sieltä tarvitsee jälleen kerran nostaa esiin sivuosia listatessa.
TaoJJbtCRF:n itse kliimaksit ovat hyvin lyhyitä kokonaiskestoon nähden. Niissä on viivyttelystä huolimatta jotain kaunista vääjäämättömyyttä ja voimaa. Tilanteet vaikuttavat aidoilta, pienen ihmisen pieniltä liikkeiltä, jotka tönäisevät isoja asioita vyöryliikkeeseen. Pätevä kameratyö ja Cave & Ellisin musiikki rytmittävät elokuvan suuntaa täydellisesti. Allekirjoittaneelle kyseessä on jopa Se Kaunein Soundtrack Ikinä (Mansellin The Fountainin ohella), joten hämmennykseni aussien ignooraamiselle lie ymmärrettävää. Onneksi sävelet ovat sittemmin keränneet leffaharrastajien joukossa kuitenkin ansaitsemansa ylistyslauseet.
TaoJJbtCRF:n merkityksen voi tiivistää siihen, minkä pitkä titteli jo ”spoilaa” ja mistä tämäkin revikka lähti liikkeelle; Jesse James on murhattu, mutta lännenelokuvan salaperäinen eksotiikka elää vahvemmin tämän kauniin elokuvan myötä.
