Alkuteksteinä on kuivakasti tuottajan ja ohjaajan nimi. Perään tulee rivi Eppu Normaalin lyriikkaa. Varsinainen elokuva alkaa oppitunnilta, missä opetetaan tarinan rakenteesta Tolstoin malliin. Ja siitä alkaa työttömyyden, viinan, rikosten, yksinäisyyden ja vihan kertomus.
Kehyksen muodostaa nuoren henkilön, Nikon (Pääkkönen) seikkailu talvisessa Helsingissä ja hänen ystävänsä Tuomaan (Leppilampi) tekemä murto tietoturva-yritykseen, mikä päättyy mollivoittoisen tarinan mukaisesti huonosti. Elokuva käsittelee myös elämässään taistelevan myyntimiehen yksinäistä tappiota suomalaisten pahimmille riivajille, eli viinalle ja väkivallalle ja montaa muuta jokaiselle ihmiselle enemmän tai vähemmän tuttua seikkaa. Tarinan keskeinen teema on kuitenkin ihmisen tietoinen tai tiedostamaton tapa levittää omaa surkeuttaan muihin ihmisiin.
Paha maa on juonellisesti hyvin mutkikas elokuva tarinoiden punoutuessa yhteen lukemattomissa kohdissa. Sama karuus ja ehdoton asiallisuus on mukana myös kuvauksessa, roolituksessa ja koko elokuvan tunnelmassa. Miljööt ovat kylmiä, likaisia tai tunteettomia ja niistä puuttuu aina jotain tärkeää ja inhimillistä.
Henkilöhahmoissa on lämpöä ja näyttelijöiden suoritukset ovat kautta linjan korkeaa tasoa, vaikkakin Jasper Pääkkösen esittämä Niko jää valitettavan ohueksi hahmoksi. Kaikista elävimmät ja samalla myös voimallisimmat suoritukset nähdään Petteri Summaselta, jonka esittämä ATK-opettaja Antti Arhamo murtuu vaimonsa traagisen kuoleman silkaksi ihmisraunioksi. En varmaankaan ollut ainoa, joka pidätteli itkuaan niissä voimakkaissa ja hyvin yksinäisissä kohtauksissa. Sama asiallisuus oli myös Sulevi Peltolan ja Mikko Koukin vakaassa yhteistyössä. Molempien esittämät hahmot ovat elämän heittopusseja.
Aku Louhimiehen ohjaus on varmaotteista ja erityisesti loistavasti toimiva äänimaailma luo tehokasta kerrontaa suoraan ihmiseen menemisestä. Pitkät, viipyilevät otokset staattisine tapahtumineen ja hiljaisine hetkineen ovat suoraa henkilöhahmojen sisäistä maailmaa yksinäisyydessä.
Kaikessa synkeydessään Paha maa omaa muutamia optimistisia ja toiveikkaita kohtauksia. Ihmisen on mahdollista selviytyä elämänsä vastoinkäymisistä, mutta helppoa se ei taatusti tule olemaan.
Kokonaisuutena erinomainen elokuva, ei kuitenkaan täydellinen, pääasiassa ajoittain hapuilevan rakenteensa takia. Loistosuoritus kaikilta tekijöiltä.
nimimerkki: Jurpo
