Kun Ed Sheamurin säveltämä K-PAX -teemamusa hurahtaa ensimmäistä kertaa käyntiin, katsojalle iskee pakostakin sangen futuristinen olo. Basso nakuttaa matalia, ja Robert Milesin 90-luvun tuotantoa muistuttavat heleät soundit sekoittuvat siihen. Erikoista siis, mutta ei takerruta teemaan, vaan todetaan koko K-PAX:inkin olevaan vähintään erikoinen elokuva.
K-PAX liukuu koko kestonsa ajan omilla kirkkailla vesillään. En tiedä kuinka hullua on väittää elokuvaa tietyn väriseksi, mutta K-PAX on ehdottomasti metallinhohtosininen. Niin kirkas vielä, että sitä on paras katsoa Prot-tyylisillä aurinkolaseilla varustettuna. Eikä vähiten näyttelijäsuoritusten ja Gene Brewerin pohjateoksen loistokkuuden johdosta.
Aina loistava Kevin Spacey on tarinan Prot, hiljainen kulkija, jolla ehkä viiraa päässä. Tai olisi ainakin paras viirata, sillä hän väittää olevansa asukki K-PAX -nimiseltä planeetalta! Tästä totuuden ja ”totuuden” välisestä konfliktistä irtoaakin suurin ilo: miten lienee asioiden laita todellisuudessa? Ja mikä määrittelee todellisuuden?
Jeff Bridges saa kunnian pähkäillä Protin perään Tohtori Powellina. Hieman Powellin perheen sokerinen tilanne rassaa ja Bridgesilläkin on sellaista Gere/Douglas –akselin höpöpöpöroolia käynnissä, mutta menkööt. Kun kerran muu toimii.
Näyttelijäjoukko on sangen tuntematonta porukkaa, mutta niin on kokonaisuudessaan koko tekijäkaarti. Onneksi entiset suurteot tai maine eivät paina vaa’assa, ja ohjaaja Iain Softleyn raina nauraa useimpien isojen herrojen tekeleet suohon. Tässä välissä täytyy todeta, että alkuperäisen pääosakaksikko Spacey (huom. tohtori Powellina!) vs Will ”kuivien läppien erikoismies” Smith –kariutuminen on pelkkää plussaa.
Päähenkilö Prot on mielenkiintoinen parantajahahmo, joka luo oivia kommelluksia ”hullujenhuoneella” seikkaillessaan. Lapsenomainen maailmankatsomus istuu Spaceyn harteille paremmin kuin hyvin ja tuo lisää syvyyttä & vaihtelua herran aiempiin rooleihin. Siis entisestään. David Patrick Kellyn nimi on pakko mainita, sen verran loistava äijä on huurupäisenä Howiena.
K-PAX onnistuu yllättämään kaikista kuulluista ylistyksistä huolimatta. Varsinkin hinta/laatu –suhteeltaan alelaareissa pyörivä leffa on loistava. Siis jos mysteerihammasta kolottaa muukin kuin hammaspeikko ja mieli tekee taidokasta leffaviihdettä, niin K-PAX on oiva valinta siihen hätään.
