Näkymättömät lapset koostuu seitsemästä lyhytelokuvasta, joiden yhteinen teema on rikkinäinen lapsuus. Jokaisen elokuvan takana ovat eri tekijät, ja ne sijoittuvat eri kulttuureihin. Siksi ne täytyy myös arvostella erikseen.
Ensimmäinen lyhytelokuva, Mehdi Charefin ohjaama Tanza, kertoo joukosta Afrikan lapsisotilaita. Ranskalainen Charef asuu Algeriassa, joten ilmiö on ohjaajalle läheinen. Elokuva kuvaa väkivaltaa ja sodan aiheuttamaa hämmennystä lapsen näkökulmasta erikoisella tavalla. Lapset ovat sekä uhreja että tekijöitä. Ahdistus, jonka tappamisen loputon kierre ja lasten käyttäminen sen välineenä nostattaa, huokuu jokaisesta kuvasta. Elokuva on ohjattu taitavan eleettömästi.
Blue Gypsy on jugoslavialaisen Emir Kusturican elokuva nuorten rangaistuslaitoksesta pian vapautettavasta Urošista. Poika haluaisi elättää itsensä rehellisesti parturin työllä, mutta varasteleva perhe on eri mieltä. Lyhytelokuvassa on hieman yllättävästi arkista huumoria, joka tuo sen lähelle katsojaa. Uroš ja muut rangaistuslaitoksen nuoret pojat ovat sympaattisia. Elokuva on myös kuvattu kauniisti.
Spike Leen Jesus Children of America ei kerro uskovaisista, vaan narkomaanivanhempien tyttärestä New Yorkissa. Blanca on saanut vanhemmiltaan HIV:n, mutta nämä salaavat sen. Juorujen levitessä tyttö joutuu kiusatuksi. Upeat roolisuoritukset pelastavat kokonaisuuden keskinkertaisuudelta.
Bilu & João näyttää päivän Brasilian São Paulon kaduilla romujätettä etsivien ystävysten elämästä. Sen on ohjannut samassa kaupungissa kasvanut Katia Lund, ja upeasti onkin. Lapset joutuvat käyttämään mielikuvitustaan saadakseen ruokaa vatsoihinsa. Heidän seikkailunsa välinpitämättömässä suurkaupungissa on välillä surullista, välillä ilahduttavaa katsottavaa. Lyhytelokuva on hienosti kuvattu ja räiskyvän värikäs.
Lähinnä Hollywoodille jättielokuvia tehnyt brittiläinen Ridley Scott ohjasi tyttärensä Jordan Scott’n kanssa Iso-Britanniaan sijoittuvan lyhytelokuvan Jonathan. Se alkaa poikkeavasti kuvaten keski-ikäistä valokuvaajaa lasten sijaan. Mies on työtehtävissään Afrikassa tutustunut maailman nurjaan puoleen. Hänen maailmansa on järkkynyt peruuttamattomasti eivätkä muistikuvat jätä rauhaan. Paetakseen nykyisyyttä Jonathan palaa ajassa onnelliseen päivään lapsuudessa. Elokuva kauniin haikea, ja juoksevien poikien seuraan syyspäivään tekisi mieli liittyä.
Ciro on Stefano Veneruson lyhytelokuva napolilaisesta pojasta, joka varastaa ystävänsä kanssa Rolexin autokuskin ranteesta. Väliin näytetään hetkiä Cirosta lapsena kuuntelemassa vanhempiensa riitaa. Takautumat ovat kuitenkin irrallisia ja luovat vaikutelman lähinnä säälin kerjäämisestä. Muu osa elokuvaa onnistuu kuvaamaan lapsuutta, jota ei ole ehditty elää.
Elokuvan viimeinen osa on John Woon Song Song & Little Cat. Se kertoo kahdesta pienestä tytöstä Kiinassa yhteiskuntaluokkien vastakkaisissa päissä. Lyhytelokuvan kliseisyys häiritsee. Osa on koko elokuvan heikoin, mutta taso on niin kova, että kokonaisuus on siitä huolimatta onnistunut.
Näkymättömät lapset kuvaa kuinka monet lapset ympäri maailmaa jäävät paitsi ansaitsemastaan turvallisesta lapsuudesta. Aihe on aina ajankohtainen, ja elokuva esittelee sen eri puolia. Eri tekijöiden yhdistäminen on mielenkiintoinen ja toimiva idea. Lyhytelokuvat solmiutuvat toisiinsa luoden ehjän kokonaisuuden. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.
