Suurlähetystöstä työskentelevä etsivä Riley (Jason Scott Lee) ja paikallinen etsivä Bartone (Jack Davenport) alkavat tutkia murhavyyhteä missä tappaja poistaa uhreiltaan elimiä ja juttuun liittyy arkeologi Samantha Turkel (Louise Lombard) ja tämän työtoveri Bradley Cortese (Sean Pertwee) jonka iso pyörä on mennyt vinksalleen. Ilmeisesti pahamaineinen prinssi Talos haluaa palata takaisin jatkamaan keskeneräistä riehuntaansa ja ensimmäisenä Talosin äksystä luonteesta sai tuta hänet löytänyt Sir Richard Turkel (Sir Christopher Lee) ja nyt Talos riehuu käärinliinaotuksena. Toinen selitys on että em. arkeologi oli aavikon hulluksi ajama mies joka posautti itsensä ilmaan ja koko murhavyyhti oli egyptiläiseen mytologiaan hurahtaneen sarjamurhaajan (Lysette Anthony) tekosia ja kapteeni Shea (Honor Blackman) on tyytyväinen murhaajan narahtaessa.
Russell Mulcahy on niitä ohjaajia joiden isoimmatkaan työt eivät ole menestyneet isosti, mutta menestys ei kerro laadusta kaikkea. [I]Talos The Mummy[/I] osoittautui varsin jämäkäksi leffaksi minkä tarinassa oli pari oikeasti hyvää ideaa ja toteutuksesta ei voi rähjätä kovinkaan paljoa. Isoin ongelma on hektisessä rytmissä ja mysteerin puutteessa.
Jason Scott Lee on skeptinen tutkija joka tutkii verisiä kuolintapauksia ja Jack Davenport on sarkastinen britti. Louise Lombard on se reinkarnoitunut kiinnostuksen kohde ja Sean Pertwee antaa leffaan aika ison annoksen rehellistä maniaa. Sir Christopher Lee ja Honor Blackman antavat arvokkuutta pienissä sivurooleissaan, joten siltäkin osin leffa toimii. Leffassa on itse asiassa hahmoja ja ideoita vielä laajempaan tarinaan ja se ei ole kiva juttu.
Juonessa on ytyä vielä isompaan tarinaan ja ennalta-arvattavasta rakenteesta ja juonesta huolimatta Russell Mulcahy saa leffaan jännitystä ja viihdearvoa. Täydellinen leffa ei missään nimessä ole, mutta se mikä on mukana on hyvää ja se vähemmän hyvä on syystä survottu mukaan. Sitä paitsi leffa missä mies vedetään vessanpöntöstä alas (kirjaimellisesti) ei voi olla täydellisen surkea…
