Leffan juoni ytimekkäästi on: Galaktisen federaation hallintoplaneetalla on mielipuolinen nero tiedemies tri Jumba Jookiba joka on joutunut oikeuden eteen geneettisten kokeilujensa vuoksi. Hän loi ”koe 626”: pienen pörröisen ja suurisilmäinen nelikätinen ja törkeästi käyttäytyvän Robootin (Stitch). Stitch:n kielenkäyttö saa tuomarineuvoston jäsenet kauhistukseen ja päättävät karkottaa mahdollisimman kauas ja vaarattomaan paikkaan muilta.
Stitch:n tehtävän ainoa tarkoitus on tuhota kaikki mitä se käpäliinsä saa. Mutta huippu viisas ja vilkas Stitch karkaa kuitenkin ja suuntaa vaurioituneella aluksellaan kohti galaksin kaukaisimpaa kulmaa maata.
Elokuva etenee syöksylaskulla havajille jossa havajilaisella Lilo-tytöllä on ongelmia Nani siskonsa kanssa. Nanin elämäkään ei ole aivan kohdallaan, työpaikkaa on vaikea pitää ja lastensuojeluviranomainen puuskuttaa ja hiillostaa Nania Lilon takia. Nani yrittää saada Lilon rauhoittumaan ja koittaa karsastaa Lilon ylivilkkautta hankkimalla tälle koiran paikallisesta koiratarhasta eli Stitch:n joka syöksylaskun jälkeen joutui koiratarhaan tajuttomuuden seurauksesta.
Kyllä Disney-elokuva on aina hauska. Päällisin puolin Lilo & Stitch on melko omalaatuinen ”paha muuttuu hyväksi” -tarina. Elokuvasta löytyy kuitenkin yllättävänkin paljon särmää. Lilon vanhemmat ovat kuolleet aivan oikeasti ja kuoleman todellisuuden tuntuma on muutenkin tarinassa hyvin paljon mukana.
Stitch, jota elokuvan mainosjulisteissa kuvaillaan perheen mustaksi lampaaksi muiden Disney-sankarien katsellessa Isosilmäinen ja ylisöpö Stitch antaa selvästi edeltäjilleen kyytiä aivan reilusti. Vielä aivan lopussa elokuvaa Stitch käyttäytyy riiviömaisesti ja yli touhukkaasti.
Disneyn piirroselokuvat ovat nykypäivänä aivan oma tuotemerkkinsä, jota vastaan Lilo & Stich kapinoi erittäin paljon. Yleensä Disneyn elokuvissa hahmot pitävät yhtä mutta, päähenkilöillä voi olla toisaan kohtaan myös negatiivisia tunteita. Lilo & Stitch on ensimmäinen minun näkemä Disneyn elokuva josta puuttuu railakkaat ja räväkät laulunumerot ja hahmojen oma laulaminen. Niiden tilalla on paljon Elvistä, jonka musiikkia Lilo ihailee hyvin suuresti. Onkohan tässä jotain sanomaa kenties, mutta tällä kertaa se on harvinaisen saumattomasti osa tarinaa.
Koko Disneyn ylihauskan komeuden kruunaavat kauniit Havajin maisemat. Näidenkin luomisessa on käytetty vanhaa kunnon vesiväritekniikaa. Suosittelen Liloa & Stitchiä kaikille niille hyvin paljon. Elokuvasta ei ole pahaa sanottavaa tai minä en ainakaan mitään keksi.
nimimerkki: Negative-
