Etsiskellessäni kirjastossa virikkeitä työttömien päivieni ratoksi, silmiini osui elokuva, joka kiinnitti huomioni nimellään, Kirves – Työtön tappaja. Tein lainauspäätökseni pelkästään tuon minua kierolla tavalla huvittaneen nimen perusteella.
Työtön tappaja on film noir henkinen musta komedia paperi-alalta työttömäksi jääneestä miehestä, Bruno Davertista (José Garcia). Työttömyyden pitkittyessä Bruno käy epätoivoseksi. Hän keksii kuitenkin keinon saada selville varteenotettavimmat kilpailijansa työnhaussa ja päättää hankkiutua heistä eroon. Seuraa joukko synkällä tavalla hupaisia kohtauksia, jossa Bruno metsästää kilpailijoitaan isänsä vanhalla SS-upseerin pistoolilla, samalla kun tämän vaimo (Karin Viard) ja lapset kuvittelevat hänen olevan työhaastatteluissa.
Elokuvan voi nähdä koomisena kuvauksena sosiaalidarwinistisesta yhteiskunnasta. Irtisanomisaallon iskiessä entisistä heimolaisista tulee toistensa kilpailijoita. Menettäessään työnsä ihminen menettää kaiken. Elokuva onkin täynnä ihmisiä, joille työ on kaikki kaikessa. Kun ei ole työtä, vaimo jättää tai ainakin pettää, ja lapset sortuvat rikoksen tielle, joita työttömän tappajan on sitten perheenisän ominaisuudessa opastettava.
Paatoksellisuuteen ei kuitenkaan sorruta vaan elokuvan voi katsoa puhtaasti komediana, jolla on myös tunteisiin vetoavat kohtansa. Jännitys ja komiikka seuraavat mukana läpi teoksen, eikä pitkästyminen pääse yllättämään. Tulkinnallisia haasteita kaipaaville on ripoteltu pieniä koukkuja pitkin elokuvaa.
