Ensimmäinen muistoni Indiana Jonesista: luola, jossa huppupäiset miehet repivät ihmisiltä sydämmet ulos. Oikeesti. Sen jälkeen olen nähnyt Indy -filmatisoinnit muutamaankin kertaan, mutta en nyt muista mistä leffasta kyseinen kohtaus oli ja menikö se alkuunkaan noin.
Indiana Jones (Harrison Ford) saa kuulla, että hänen vanha ystävänsä Oxley (John Hurt) on kadonnut etsiessään muinaista kristallikalloa, jonka johdosta hänet on ilmeisesti siepattu. Jones saa etsintäretkelleen kaverikseen nuoren Mutt Williamsin (Shia LaBeouf), jonka äiti on myös kadonnut samaisella reissulla. Peräänsä kaksikko saa hyytävän ilkeän neuvostoagentin (Cate Blancett).
Neljäs Indiana Jones on taattua Indy -räiskintää. Köyhä juoni on korvattu räjähtävällä toiminnalla ja aika selvää on, että Kristallikallon valtakunta on tavallaan Indy -leffojen heikoimmasta päästä. Lopussa mukaantulevat avaruusoliot ja yliluonnollsiet jutut jotenkin vain korostavat juonen typeryyttä ja ovat katsojalle suoraan sanottuna aivan liikaa. Ne myös pilaavat koko leffan suorilta käsin.
Elokuvan todellinen helmi on hersyvä dialogi, etenkin nokkelat sanailut Harrison Fordin, Karen Allenin ja Shia LaBeoufin hahmojen välillä. Toiminnan ja huumorin riittämiseen on siis selvästikin panostettu.
Todellinen syyhän elokuvan katsomiseen löytyy kuitenkin näyttelijäkaartista: Shia LaBeouf.
23-vuotias kundi ei ole vain poikkeuksellisen hyvännäköinen komistus vaan todellakin poikkeuksellisen lahjakas nuori mies. Nuoreen ikäänsä nähden hän on ehtinyt esiintyä monissa laajalti tunnetuissa elokuvissa. Labeouf on kyllä sellainen nimi, joka kannattaa pistää mieleen.
