Videovuokraamon hyllyt pursuvat murrosiän muutoksesta kertovia leffoja. Vuonna 2004 Filujen Mulderina paremmin tunnettu David Duchovny päätti tuoda oman visionsa näytille. Niinpä hän väsäsi käsikirjoituksen kuudessa päivässä, suoritti ohjauksen ja esitti tärkeän roolin elokuvassa. Lopputuloksen nimi on House of D.
Päähenkilönä on 1970-luvun New Yorkissa elelevä melkein 13-vuotias pojankoltiainen Tommy Warshaw (Yelchin), jonka isä on kuollut ja äiti elää rauhoittavien avulla. Tommy tekee töitä eräässä lihakaupassa lähettinä yhdessä vammaisen kaverinsa Pappassin (Williams) kanssa. Sitten sattuu ja tapahtuu. Tytöt alkavat kiinnostaa ja omasta elämästä pitäisi ottaa enemmän vastuuta. Sitten tapahtuu jotain, mikä mullistaa Tommyn elämän täydellisesti.
Duchovny on tunkenut leffaansa mukaan vaikka mitä kliseitä ja katsoja toteaa moneen kertaan leffan aikana, että teemoja on käsitelty monta kertaa aiemmin ja vieläpä paremmalla menestyksellä. Elokuvan suurin vika on siinä, ettei se oikein tiedä mistä haluaa kertoa. Duchovny itse on selvästi halunnut kertoa vakavan tarinan humoristisesti lähtökohtien vakavuutta kuitenkaan unohtamatta. Henkilöhahmoja on vähän liikaa ja potentiaalia olisi vaikka mihin, mutta lopputulos on aika ryhditöntä huttua. Isättömyydestä ja vaikeasta poika-äiti-suhteesta ei ole saatu mitään irti. Tommyn kaverisuhde yli nelikymppisen vajaaälyisen Pappassin kanssa tuntuu olevan elokuvan tukipilari, mutta siitäkään ei ole saatu mitään uutta irti, jos edes mitään vanhaakaan. Tuleehan filmiin aina koskettavuutta mukaan, kun joukossa on yksi erilainen, mutta nyt homma ei kyllä toimi. Olemattomalta tuntuvaa sanomaa aletaan viimeisten minuuttien aikana alleviivaamaan ihan liikaa. Ihme, ettei kynän terä katkennut. Tällaisten elokuvien pitäisi olla elämänmakuisia, mutta siinä ei nyt mitenkään onnistuttu. Realismia on yritetty tehdä niin, että Pepsodent-hymyn sijaan hahmoilla onkin keltaiset hampaat. Höm.
Näyttelijätyöstäkään ei ihan moitteitta selvitä. Nuorena Tommyna nähtävä Anton Yelchin on ihan ok ja äitiä tulkitseva Téa Leoni aika huono, mikä saattaa johtua huonosti kirjoitetusta hahmosta. Aikuisena Tommyna nähtävä David Duchovny on se sama vanha pökkelö, mihin totuttiin jo Salaisten kansioissa. Pelastajana toimii loistava Robin Williams sympaattisena Pappassina. Jotkut eivät voi sietää Williamsia, mutta minuun ukon komiikka ja tyyli puree.
House of D kuitenkin viihdyttää ja sen katselee vaivatta loppuun saakka. Huonoista puolista huolimatta ihan kiva. Ei tämä kyllä mieleen jää kummittelemaan. Joihinkin kohtauksiin ohjaaja Duchovny on saanut jotain taikaa mukaan muuten aika heikkoon kokonaisuuteen.
