Suomen kesä on häiden aikaa. Yksi idea morsion polttari-iltaan voisi olla Morsiusneidot -elokuvan tsekkaaminen. Raikas chick flick antaa huumorin kautta positiivista perspektiiviä sekä morsiushommiin että niin sanottuihin naisten komedioihin.
Annie (Kristen Wiig) on leipomonsa kaaduttua hienoisen luuserileiman saanut sinkkunainen, jonka paras ystävä Lillian (Maya Rudolph) on menossa naimisiin. Annie nakitetaan yhteen neljän muun morsiusneidon kanssa järjestämään Lillianin häitä ja polttareita, eikä yhteistyö suju erityisen auvoisasti. Perheeseensä kyllästyneen Ritan (Wendi McLendon-Coveyn), vastanaineen naiivin Beccan (Ellie Kemper) ja äijämäisen roisin Meganin (Melissa McCarthyn) Annie vielä kestää, mutta Lillianin bestiksen paikkaa havittelevaa Heleniä (Rose Byrne) on mahdotonta sietää. Helen on kaikkea sitä mitä Annie ei: kaunis, rikas, menestynyt, naimisissa ja erityisen kadehdittu kyvystään järjestää upeita häitä.
Morsiusneidot iskee sellaiseen väliin mikä Hollywoodissa on huutanut tyhjyyttään; se on naisten käsikirjoittamaa komediaa naisista. Mainstream-komedioissa yleensä miehet ovat niitä hassuja pönttöjä tai luusereita, jotka epäonnistuvat ihmissuhteissa ja nöyryyttävät itseään naisten edessä. Morsiusneidot osoittaa, ettei naisen aina tarvitse olla kaunis ja menestynyt sankaritar, mekko päällä voi mokailla siinä missä suorissa housuissakin. Elokuvan roiseimmissa kohtauksissa mennään sinne minne muovisten naisten nukkelaaksossa ei käytännössä koskaan uskalleta mennä: kaunis nainen nähdään ripulipaskalla keskellä tietä, ja mikä vielä pahempaa, lihava nainen ripulipaskalla hienon hääputiikin lavuaarissa.
Pissakakka-huumori on halpaa, mutta ei elokuva onneksi sillä sen enempää mässäile. Morsiusneitoilu ja häiden järjestäminen on hedelmällistä maaperää komedialle, sillä melko älyvapaata ja huvittavaa touhua moinen prinsessaleikki taitaa tosielämässäkin olla. Pääroolissa nähtävä Wiig on toinen elokuvan käsikirjoittajista, ja tarjoaa Anniena aidon hahmon virheineen ja mokailuineen, helpompi häneen on samastua kuin yhteenkään Hollywood-leffan virheettömään beibeen. Toki Annienkin hahmolla ammutaan paikoittain reilusti yli, mutta niin kai komedioissa aina. Annien lisäksi leffan herkullisimmat hahmot ovat morsiusneidoista kummallisin, kaikki perinteiset naiskuvat romuttava Megan sekä Annien kämppiksinä elävä omalaatuinen brittiläinen sisaruspari Gil (Pikku-Britanniasta tuttu Matt Lucas) ja Brynn (Rebel Wilson), joiden hahmot tuntuvat kumartavan perinteisen brittihuumorin puoleen.
Elokuvan suurin ongelma on pituus, kaksi tuntia komedialle on auttamattomasti liikaa. Tuntuu kuin tekijät olisivat niin rakastuneet vitseihinsä, etteivät ole raaskineet jättää mitään pois. Hyviä läppiä riittää, mutta paikoittain laahaava ja junnaava tarina ei kestä kahden tunnin pituutta. Varsinkaan kun ei tarinaa erityisen oivaltavaksi tai yllättäväksi voi kehua. Jos elokuvan alussa aletaan järjestää häitä, lienee selvää että lopussa seistään alttarilla, ja välissä nähdään sekoilua, mokailua, riitoja ja rakkautta. Morsiusneidot on kuitenkin kesän kevyistä komedioista ehdottomasti parhaimmistoa ja avaa toivottavasti ovia muillekin naiskomedienneille. Niin kuin leffan suuri suosio Atlantin toisella puolella on osoittanut, naishuumorille on tilausta.
