Clint Eastwoodin Armoton (1992) on merkkipaalu western – genren lajissa. Se yhdisteli perinteistä romantisoitua lännen maailmaa, sekä todentuntuisempaa, synkempää kuvaa aidosta villistä lännestä.
Viime vuosina tehdyt ”uudet” westernit (mm. klo 15:10 lähtö Yumaan ja Kova kuin Kivi) ovat nimenomaan synkempiä kuvauksia, kuten myös vuonna 2007 valmistunut Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta. Tarinassa seurataan elokuvan nimen mukaisesti Jesse Jamesin ja Robert Fordin outoa ystävyyttä vuosina 1881-82 villissä lännessä.
Elokuvan parasta antia ovat henkilöhahmot ja heidän suhteensa, mutta kokonaisuutena tarkastellessa paketti hieman romahtaa. Brad Pitt näyttelee Jesse Jamesia ja tekee vakuuttavaa työtä. James kuvataan elokuvassa hieman ailahtelevaksi, masentuneeksi ja jopa mielenvikaiseksi mieheksi. Hän on myös röyhkeä, jopa öykkärimäinen hahmo ja itseäni ainakin oikein tosissaan rasittaa elokuvan aikana hänen tekosensa. Hahmon herättäessä näin suuria tunteita tietää sen aina olevan onnistunut.
Parhaimman roolisuorituksen tekee kuitenkin Casey Affleck salamurhaaja Robert Fordina. Affleck tekee hienon suorituksen pelkurimaisena pojankloppina, joka kasvaa elokuvan aikana säälittävästä Jamesin ihailijasta, kateelliseksi ja katkeraksi nuoreksi mieheksi. Tästä roolityöstä hän voittikin useita sivuroolipalkintoja, vaikka yhtä hyvin hän voisi olla pääroolissa, niin paljon hän ruutuaikaa saa. Robert Fordin hölmöä ja tyhmää isoveljeä näyttelevä Sam Rockwell on myös nostettava esiin hienosta roolisuorituksesta.
Elokuva kestää 160 minuuttia ja se on mielestäni liikaa. Juonenkuljetus on välillä todella hidasta ja sekavaa. Paikoin syytän sitä jopa tylsäksi. Elokuvan lopussa on hieman liikaa turha sepustusta Robert Fordin loppuelämästä, kun tässä nyt kuitenkin oli tarkoitus keskittyä Jesse Jamesin murhaan. Musiikki on hienoa, mutta soi harmittavan hiljaa. Muutenkin elokuvassa keskustelut ovat vaitonaisia ja hiljaisia, tuo kyllä mukavasti uhkaavuutta ja synkkyyttä leffaan. Lavastus, puvustus ja hienot maisema kuvat kruunaavat elokuvan.
Hienoja henkilökuvauksia täynnä oleva elokuva, kuitenkin vähän lässähtää kokonaisuutena tarkasteltuna pituutensa ja sekavuutensa vuoksi. Lopulta kävi itsellenikin niin, kuin itse elokuvassa. Ensin toivon kusipäisen varkaan Jesse Jamesin kuolemaa, mutta kun se lopulta tapahtuu niin jää tyhmä olo – nytkö elävä legenda ja tarinoiden sankari sitten on poissa?
